Vierailulla viinipuskassa

Heipähei ruokaihmiset ja te poloiset, jotka olette pahaa-aavistamatta avanneet tylsän linkin Facebookista!

Loppukesä tulee, sadot kypsyvät, kukkakaalit maksavat alle euron/kipale ja ruuanrakastajat myhäilevät paksujen mahojensa suojissa. Viime viikolla koitti perinteeksi muodostuneen projektin aika: viininlehtikääryleet. Anopin mökillä kasvavan viiniköynnöksen varsinainen sato, rypäleet, eivät kiinnosta minua lainkaan niin paljon kuin kasvin lehdet. Kaikkien tulisi joskus päästä maistamaan kunnollisia viininlehtikääryleitä; niin herkullisia ne ovat!

Alunperin kääryleisiin ei kuulu juuri muuta kuin riisiä, sitruunamehua, minttua sekä muita yrttejä ja mausteita. Minun versiooni kuuluu edellisten lisäksi kuitenkin myös jauhelihaa (naudan tai lampaan) ja oliivia jossain muodossa. Itse asiassa, tänä vuonna minttua ei kääryleissä ollut lainkaan, sillä se oli lähikaupasta loppu. Yksikään vuosi kääryleitä ei ole vielä samalla reseptillä valmistettu, koska en ole koskaan tätä kirjannut ylös. Tänä vuonna ne kuitenkin olivat erityisen maistuvia. Tätä reseptiä suosittelen siis muillekin!

VIININLEHTIKÄÄRYLEET (Dolmades)

- Viininlehtiä n. 20 kpl (tuoreita tai säilöttyjä)

Täyte:

- 400 g naudan tai lampaan jauhelihaa
- 1-2 sipulia
- 2 valkosipulin kynttä
- basilikaa
- 2 dl puuroriisiä
(- 1/2 lihaliemikuutio)
- 1 ruokalusikallinen tapenadea
- 6-8 oliivia
(- minttua)
- Provencen yrttejä
- sitruunamehua
- pippuria
- suolaa

Päälle:

- sitruunamehua
- hunajaa

Valmista ensin täyte. Silppua sipuli, valkosipuli ja basilika. Kuullota öljyssä. Paista jauheliha oliiviöljyssä ja mausta se mielesi mukaan. Keitä riisi kypsäksi, halutessasi liota keittoveteen puolikas lihaliemikuutio. Pilko oliivit pieniksi paloiksi. Sekoita keskenään oliivinpalat, riisi ja jauheliha. Lisää joukkoon lusikallinen tapenadea.

Tapenade on välimerellinen oliivitahna, jota löytyy ruokakauppojen säilykeosastolta. Mikäli tapenadea ei ole, ei haittaa! Käytä tällöin esimerkiksi enemmän oliiveja!

Varmista, että täyte ei ole liian kuivaa. Mikäli täyte on kovin irtonaista, voit lisätä joukkoon tilkan vettä. Purista joukkoon sitruunamehua, 1/4 sitruunasta riittänee.

Seuraavaksi, keitä tuoreet viininlehdet. Mikäli käytät suolaveteen säilöttyjä lehtiä, sinun tulisi liottaa ne ennen käyttöä keittämisen sijaan. Kuumenna keittämistä varten kattilassa vettä kiehuvaksi. Laske lehdet yksi kerrallaan kattilaan. Keitä jokaista lehteä n. 10 sekuntia, ota pois ja laita seuraava kattilaan. Tämä lienee projektin hitain vaihe. Jos lehdissä on kovin paksuja kantoja/lehtisuonia, leikkaa ne pois.

Kääri kääryleet varovasti. Laita lehden nurjalle puolelle sopivasti täytettä, käännä reunat täytteen suojaksi, pyöräytä ja kieritä (tyyli on vapaa), ja TADAA! Kaunis kääryle on valmis. Toista tämä parikymmentä kertaa.

Asettele kääryleet pellille tai uunivuokaan. Valuta päälle hunajaa ja lisää sitruunamehua. Paista uunissa n. 175 asteessa n. 30-40 min. Älä anna kääryleiden kuivua, vaan sivele niitä välillä vedellä/sitruunamehulla.

Tarjoa kääryleet vaikka tsatsikin kera. Käytä tsatsikiin runsaasti valkosipulia ja muista valuttaa raastetusta kurkusta kaikki vesi pois!

Viininlehdet odottaa kattilaan pääsyä

Lehti on kiehunut tarpeeksi kun siitä tulee tällainen löysä rätti

Kokki itse

Valitettavasti yhtään kuvaa valmiista kääryleistä ei ole, sillä olivat niin hyviä, että ei maltettu kuvata!

Herkkuhetkiä kaikille!

Loimulohta mökkirannassa!

Minä en ole sisimmältäni mökki-ihminen. En oikein välitä mökkielämälle tyypillisistä "puuhasteluista", aidan maalaamisesta, hiekan kärräämisestä tai piilopirttien yleisestä kunnostamisesta. Minua seuraa mökille aina huono sää ja vihainen hyttysparvi. Huono sää ei välttämättä viihdy koko aikaa, mutta melkein varmaa on se, että kun ajamme kolmen tunnin mökkimatkan Tampereelta Turun saaristoon, aurinko helottaa täysillä (autossamme ei ole ilmastointia...) - ja seuraavana aamuna, kun herään viettämään aurinkoista mökkielämää, sataa kuin siitä Esterin kuuluisasta takamuksesta.

Ruuanlaitto - kas kummaa! - kuitenkin piristää myös mökkielämää. Sadekelillä rakas äitini alkaa jo aamukymmenen maissa patistamaan minua salaattien kyhäämiseen, sillä tietää, että ellei minulla ole jotakin sadekelin tekemistä, ryhdyn huonolle tuulelle. Ja tiedän, käyttäydyn toisinaan kuin pikkulapsi... Perinteisesti meidänkin mökillä grillataan paljon: lihaa, kalaa, broileria, juustoa, vihanneksia, leipää jne. Melkeimpä kaiken voi kypsentää grillissä. Loppukesästä, kun grilliruoka alkaa maistua... no... grillatulta, kannattaa laajentaa repertuaaria. Lohen loimutusta suosittelen kaikille kalan ystäville! Se on paitsi herkullista syötävää myös hauskaa puuhastelua yhdessä. Sellaiselle puuhastelulle minäkin lämpiän!

LOIMULOHI (6 hengelle)

• Kaksi norjanlohifilettä à 700 g (meillä kalaa taisi olla ainakin kaksi kiloa yhteensä, mutta siinä oli ehkä hiukan liiottelun makua...)
• Karkeaa merisuolaa
• Vettä
• Katajanoksia
• Mausteita maun mukaan

Tässä kohtaa pahoitteluni kaikille teille, jotka toivotte löytävänne ohjeistani tarkat määrät esimerkiksi mausteille. Minä en oikein harrasta mausteiden mittaamista, siksipä en tiedä paljonko niitä käytän. Maun mukaan on paras mitta!

Meillä on mökillä sellainen hifistelyvehje, tai "pihakeittiö", johon kuuluu loimutuslaudat. Mikäli ette moista omista, ei haittaa. Loimulohi kypsyy nuotion yllä ihan kirjekurssi-insinöörin virittelyosaamisella.

Ensimmäiseksi, viritä kalat lautoihin. Lauta alle, file päälle ja raudalla kiinni. Seuraavaksi seuraa tärkeä osa: kiinnitä kala KUNNOLLA raudalla lautaan. Muutoin se saattaa pudota tuleen. Ja näinhän meille tietenkin kävi: file luiskahti laudalta kuin liukumäkeä alas suoraan hiilille. Tässä kohtaa isäni meinasi viskata hanskat naulaan (lue: laudat, raudat ja kalat huitinhelevettiin). Pelastin kuitenkin kalan pesemällä sen meressä ja nyppimällä siitä hiilenpalat pois. Itse asiassa, loppuviimein tämä kovia kokenut file maistui paremmalta kuin vaurioitumaton fisu!

Tässä lähikuvaa hiilien kanssa lähituttavuutta tehneestä fileestä...

Seuraavaksi, valmista suolaliemi. Kuumenna kiehuvaksi vesi ja sulata sinne karkeaa merisuolaa. Vastaus suolan määräänhän siis on: maun mukaan.

 

Nosta kalat laudoissa paikoilleen pystyyn tulen yläpuolelle fileen paksumpi pää alaspäin. Ota katajanoksa ja "vihdo" fileitä suolaliemeen kastetulla oksalla. Halutessassi voit ennen loimutusta lorotella vaikka vähän konjakkia kalojen päälle jalon maun luomiseksi. 

Paista kalat kypsäksi. Loimuttuvat ehkä noin tunnin. Maistele välillä. Tarjoile loimulohi esimerkiksi kanttarellimuhennoksen, uusien perunoiden ja ison, tuoreen salaatin kera. Kanttarellimuhennoksen maustaa valkopippuri, rakuuna ja rosmariini. Runsaampi alsacelainen valkoviini sopii ruokajuomaksi. 

Loimulohi mökkirannassa - parasta Suomen kesää! Jopa aurinko suvaitsi paistaa mökkiläisten riemuksi koko illan!

Marseille - merta rakastavan ruokamatkaajan paratiisi

Blogi oli runsaan viikon tauolla, koska allekirjoittanut vietti viimeisen kesälomaviikkonsa ruoka-/shoppailu-/ aurinko-/rakkauslomalla Etelä-Ranskan kuhisevassa Marseillessa.

Vähän faktaa ja taustaa lukijoille alkuun: Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, maan suurin satama ja lisäksi, kaupungissa vilisee periranskalaisten madamejen seassa yksi Euroopan suurimmista siirtolaisväestöistä. Suurin osa siirtolaisista on peräisin turkoosin Välimeren toiselta puolen, Marokosta, Algeriasta, Libyasta jne. Näillä kaikilla seikoilla on osansa myös kaupungin omaleimaisessa ruokakulttuurissa.

Pohjois-Afrikan voimakkaasta vaikutuksesta johtuen kaupungissa on kasapäin couscous-ravintoloita. Thomas Cookin mukaan täältä saa jopa varsinaisen couscous-alueen ulkopuolisen maailman parasta Pohjois-Afrikkalaista ruokaa. Eikun maistamaan, tuumasimme. Ja hyväähän se oli! Annoksessa oli couscousin (sitä oli PALJON) lisäksi lampaankyljys, pieni naudanlihavarras, pikkuinen mausteinen makkara ja perinteinen marokkolainen lihapulla. Koko komeus tarjoiltiin mausteisen liemen, chilihillokkeen ja juuresten  kera. Runsasta ja herkullista! Tämä täytyy muistaa kotikeittiössäkin; ainakin meillä couscous on ollut vähän unohdettu raaka-aine.

Marseillen kala- ja äyriäisruuille voisi omistaa ihan kokonaisen tekstin. Noin lyhykäisyydessään: "Muaaaaaah,  voiko näin hyvää olla??!" Kaupungin ruokakulttuurin lippulaiva, Bouillabaisse, ei omasta mielestäni ole suinkaan parasta merenantia, vaikka herkullista sekin. Bouillabaissen ongelma on, että se on varsin tyyristä, ollakseen kuitenkin "vain" kalakeittoa. Afrikkalaisista vaikutteista huolimatta Ranska on EU-maa kallein EU-hinnoin varustettuna. Erinomainen Bouillabaisse annos voi kustantaa jopa 30e/nenukki. Edullisemmallakin sitä toki saa, mutta usein muut merenherkut hakkaavan maussaan Tarkan Markan Vartijan Bouillabaissen. 

Yksinkertainen esimerkki mahtavasta äyriäisruuasta: "Plancha à la maison" Annoksessa simppelisti grillattuna kalastajan aamuinen saalis, vieressä maustettua risottoa ja ratatouillea. Puree kuin häkä, sanompahan vaan.

Pysyttelimme Ahdin antimissa lähestulkoon koko viikon - ja miksi emme?! Ylläkuvatulla Planchalla esimerkiksi hintaa 17e, ja kokoa isommankin ukon vatsan täytteeksi. Kokeilimme kuitenkin myös liharuokia, sillä eihän ranskalainen keittiö niissä yleensä petä. Ankka- ja lammasannokset olivatkin taattua ranskalaista laatua. 

Kotikeittiöön vinkkeinä:

1. Couscousia toisinaan riisin sijasta?
2. Aubergines à la Provence: munakoisoa viipaloituna tomaattikastikkeen kera. Koko komeus kuorrutettu parmesan-juustolla. Uunissa 40 min. Kokeiltu kotona tänään! Lihapullien kera perunoiden sijaan. Vinkki: itketä munakoisot suolalla ennen latomista vuokaan. 
3. Syö kalaa ja äyriäisiä aina kun mahdollista.
4. Tee crème bruléeta jälkkäriksi, kun seuraavan kerran kutsut vieraita. Muista kuitenkin, että myös tämä voi epäonnistua!! Epäilin crème bruléen olevan aina mielettömän hyvää - kunnes sain sellaista, joka oli ollut uunissa liian kauan. Maistui makealle munakkaalle, jossa kärästänyt karamelli pinnassa...
5. Nautiskele! Nautiskele ruuasta ja seurasta. Syö hitaasti, elä hoppuille.

Bonne nuit!