Kanaa kahdella tavalla

Rakas kotikyläni hyppäsi silmilleni täällä pääkaupungissa. Lähikauppani hyllyille oli nimittäin ilmestynyt ovelan näköisen ketun kuvalla varustettuja Naapurin Maalaiskanan broilerituotteita. Naapurin Maalaiskana on lietolaisen Huttulan Kukon tilan brändi vapaammin kasvaneille, iloisille linnuille.

Minulla on joku outo rakkaus suuriin lintuihin (kanat, sorsat, hanhet, pöllöt - can it get any cuter!), joten olin helppo uhri Huttulan markkinointimiehelle. Maalaiskanasta jalostui kana-pinaattipastaa sekä yrtti-valkosipuli-maustettua broilerinpaistia kera riisin ja rucolan.

KANA-PINAATTIPASTA

300 g Naapurin Maalaiskanan broilerinfilesuikaleita
nyrkillinen tuoretta pinaattia
1 salottisipuli
2 dl ruokakermaa
suolaa
musta- ja valkopippuria
ripaus paprikajauhetta
ripaus chiliä
oliiviöljyä
spagettia tai tagliatellea

Pasta-annoksen päälle: raastettua parmesania.

Ensituntuma broilerinsuikaleihin: kunnon kokoisia, meheviä paloja. Mausta kana haluamallasi tavalla.

Freesaa salottisipuli oliiviöljyssä paistokasarissa, lisää kana. Paista kypsäksi. Lisää pinaatti, ripauttele pippuria sekaan ja haistele hyviä tuoksuja. Lisää kerma. Hauduttele kymmenisen minuuttia.

Keitä pasta (kunnolla suolatussa vedessä). Jätä hiukan rapsakaksi ja lisää pastakastikkeen joukkoon. Anna pastan vetäytyä muutama minuutti, ja tarjoile se heti. Parmesania päälle, niinkuin aina.

YRTTI-VALKOSIPULI MAUSTETTU BROILERINPAISTI

Naapurin Maalaiskanan paistit

Marinadi:

- oliiviöljyä

- loraus punaviiniä

- basilikaa

- timjamia

- 1 pullea valkosipulinkynsi

- 1 tl hunajaa

- suolaa

- mustapippuria

Siivoa broilerinpaisteista vähän nahkaa pois, ja sivele ne kevyesti öljyllä.

Silppua yrtit, hienonna valkosipuli ja sekoita kaikki marinadin aineet. Kaada paistien päälle. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin. (Jos et malta odottaa, laita vaan uuniin samantien..)

Paista 175 asteisessa uunissa tunnin verran.

Tarjoile esimerkiksi kurkumalla värjätyn riisin ja rucolan kera!

Ps. Minulla on vähän nuha, enkä oikein maista mitään. Jos paisteissa on siis jotain vikaa, kerro toki minullekin. Lähinnä oletan, että tämä oli hyvää… 

En juuri harrasta tällaisia mainospuheita, mutta tämä oli nyt lähellä sydäntä. Tykkään ideologiasta, tykkään mausta. Toivon onnea ja menestystä - itse ainakin tiedän mitä haen muuten niin tympäännyttävältä broilerihyllyltä.

Mustaa saaristolaisleipää

Leivoin terapialeipää. Mitä isompi terapian tarve, sitä isompi leipätaikina. Ai miksikö terapiaa? Tajusin, että olen vähän huijannut itseäni viime aikoina. Alkanut uskoa omaan pajunköyteen.

Koitan kuitenkin olla suopea itselleni, sillä tarpeeksi suurissa myllerryksissä suurinkin realisti joutuu vähän kaunistelemaan totuuksia itselleen. Muutoin pieni, hutera ihminen olisi varmaan jo tuupertunut. Ja erään tuttuni muksun sanoin: "Asiat voisivat aina olla huonommin, sä voisit olla vaikka kuollut."

SAARISTOLAISLEIPÄ

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
1 rkl suolaa
9-10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. (On muuten loistavaa terapiaa uittaa kättä lämpimässä, haisevassa piimässä.)

Murenna joukkoon hiiva, sekoita mukaan siirappi, leseet, maltaat, suola ja ruisjauho. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Älä vaivaa taikinaa, vaan jätä se löysänä kuplimaan lämpimään paikkaan. Anna kohota 1,5 tuntia.

Voitele kaksi kahden litran vuokaa. Minulla ei ollut niin suuria vuokia, joten leipiä on kolme. Tämä on oikeasti aika suuri taikina.

Paista 170 asteisessa uunissa 2 tuntia.  Valele leivät pari kertaa siirappivedellä paistamisen aikana.

Kumoa valmiit leivät ritilälle tai pyyhkeen päälle jäähtymään. Saaristolaisleipä on parhaimmillaan parin päivän päästä, kun leivän rakenne vähän kiinteytyy. Säilytä leipiä jääkaapissa.

Todennäköisesti päiväsi on jo illassa, kun leivät valmistuvat. Voi mennä nukkumaan ja toivoa parempaa huomista. Ja ihan ilman sarkasmia, aidosti ja oikeasti toivon koko sydämestäni, että parempia huomisia olisi tuloillaan.

Keskimääräistä parempi Pasta Bolognese

Tänään oli sellainen möhnömannien perus-maanantai: selkä särkee, aivot jumittaa, hirveä riita tietokoneen kanssa. Kotimatkalla tunnin jumitus ihan tyhjästä ilmestyneessä ruuhkassa sai minut vakuuttuneeksi siitä, että aamulla ei todella olisi kannattanut herätä.

Kaikissa lapsiperheissä syödään Pasta Bolognesea arkisin, ja koska minäkin koen olevan vähän kuin lapsiperhe ilman lapsia, laitoin kastikkeen tulille. Väitän, että teen keskimääräistä parempaa Pasta Bolognesea. (Ken kutsuu tätä tympiintyneesti makaroniksi ja jauhelihakastikkeesti, jää sitten ilman…)

PASTAKASTIKE 1:lle

- 200 g naudan paistijauhelihaa
- 100 g tuoreita herkkusieniä
- 1 salottisipuli
- 1 valkosipulin kynsi
- kunnon loraus oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
- tujaus chilijauhetta tai pieni tuore chili silputtuna
- satunnaisia yrttejä
- 300 g tomaattimurskaa
- 0,5 dl vettä

- spagettia

Tarjoiluun:
- parmesan-raastetta

Suikaloi sipuli ja hienonna valkosipuli. Freesaile oliiviöljyssä paistokasarissa. Lisää herkkusienet puolikkaina. Lisää jauheliha, mausta, ja paista kypsäksi.

Älä säästele yrteissä ja mausteissa. Lisää tomaattimurska ja vesi, maistele. Lisää vielä pieni loraus oliiviöljyä. Keittele kymmenisen minuuttia (vähintään).

Spagettia et tietenkään keitä liian kypsäksi, ja muistat keitinveden tärkeimmän (ja ainoan) ainesosan: suolan. Kaiva vielä jääkaapin perältä kuivahtanut parmesanin palasesi ja raasta komea keko pasta-annoksesi päälle.

Mutustele maanantaipastaa roskalehden tai keskinkertaisen tositv-shown saattelemana. Jos puhelin soi, älä vastaa. Jos haluat oikein autentisen tunnelman, keitä jälkiruuaksi laihaa maanantaikahvia. Usko täysillä, että tiistai on parempi päivä, ja kaikista tärkeintä: naura hiukan itsellesi. Tässä kohtaa fiiliksesi on todennäköisesti jo ihan mukiinmenevä.