Tilinpäätös 2012

Vuosi vaihtui, ja loskaa viskoi visiiriin. Olen kuullut sanottavan, että Suomessa asumiseen houkuttaa ennen kaikkea seuraavat kolme seikkaa: alhainen verotus, halpa polttoaine ja miellyttävä ilmasto. Näin vuoden vaihtuessakin tähän on helppo sitoutua.



Vuoden vaihteessa sosiaalisesta mediasta saa lukea jos jonkinlaista tilinpäätöstä ihmisten kuluneesta vuodesta. Mennyttä vuotta parjataan ja kiitellään; uudelle vuodelle toivotaan onnea, menestystä, rakkautta ja äkkirikkautta. Oma vuoteni on ollu kelpo vuosi, johon muun muassa sisältyy ruokablogin raapustelun aloittaminen. Tekstejä on heinäkuusta lähtien syntynyt 17, lukukertoja hiukan yli 1600. Mahtavaa! Kurjaahan se olisi kirjoittaa, jos ketään ei kiinnostaisi.

Ruoka on aina ollut minulle suuri rakkaus. Viime vuoden aikana olen intoutunut ruuasta entisestään. Loppujen lopuksi, ravintohan on ihmiskropan olemassaolon edellytys. Mielestäni hyvä, terveellinen ja maistuva ruoka on vaatimaton kunnianosoitus omaa kroppaansa kohtaan.

Sain joululahjaksi hilpeän viihdyttävän kirjan "Maun fysiologia", joka on tuonut lisäpontta arvostukseeni hyvää ruokaa kohtaan. Opus on jokaisin kulinaristin Iso Kirja - tai näin minulle siis kerrottiin, olin täysin tietämätön moisen niteen olemassaolosta. Kirja on ranskalaisen filosofin Jean Anthelme Brillat-Savarin'n hairahdus arvokkaista filosofisista pohdinnoista niinkin kevyeeseen aihepiiriin kuin ruoka ja herkuttelu. Brillat-Savarinin ajatukset gastronomiasta, herkuttelusta ja vieraiden kestitsemisestä ovat kertakaikkisen herkullisia - kirjaimellisesti.

Brillat-Savarin aloittaa meditaationsa muutamilla perusteeseillä, jotka on tarkoitettu "tiedon katoamattomiksi kulmakiviksi":

"...

- Herkkusuisuus on osoitus arvostelukyvystä, jonka avulla ihminen asettaa miellyttävältä maistuvan ravinnon sellaisen edelle, jolta tämä ominaisuus puuttuu.

- Ylensyöjät ja juopot eivät osaa syödä eikä juoda.

- Jälkiruoka ilman juustoa on kuin silmäpuoli kaunotar.

- Joka ottaa ystävän vastaan pitämättä henkilökohtaisesti huolta hänelle tarjottavasta ateriasta, ei ansaitse ystäväänsä.

- Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta hänen tyytyväisyydestään koko sen ajan, jonka hän viipyy kattosi alla.

..."

Miten totta tässä, 200 vuotta vanhassa, kirjasessa puhutaankaan. Brillat-Savarinin ajatukset ovat kuin omiani. 

Palatakseni vielä kuluneeseen vuoteen... 

Vuoteen on mahtunut täysiä laseja...

...ja tyhjiä.

Kokkailtu on, kaikilla fiiliksillä...

... kaikkina vuodenaikoina...

... kaikenmaailman raaka-aineista...

... kaikennäköistä.

Ravintoloissakin on käyty...

... ja toisten ruokapöydissä,

juomia unohtamatta.

Opin paistamaan pihvin voin, valkosipulin ja timjamin kera parilapannulla...

... ja ravut... No, rapuja olen syönyt siitä lähtien, kun en enää pitänyt niitä hauskoina leluina.

Järjettömän iso kiitos kaikille teille, jotka olette raapustuksiani lukeneet. Olisi mahtavaa, jos lukisitte jatkossakin! Mitä tulee uuden vuoden lupauksiin, lupaan - tiukan salitreenin ja paremman ihmisyyteni lisäksi - kirjoittaa ahkerammin. 

Sydämellisesti toivotan naurunkyyneleitä ja makujen harmoniaa kaikille vuoteen 2013!

Viittä vaille joulu

Olen joulutunnelmissa. Oikein lässynlässyn joulufiilareissa. Äsken kuuntelin Elviksen joululevyä, nyt tv:ssä pyörii lasten elokuva, jonka nimessä oli sanat "Santa Paws" (...). Anteeksi jo nyt kaikille, joita ajatuskin ärsyttää.

Ihmeellistä, mitä muutama vapaapäivä ja kunnolla nukuttu yö voi tehdä. Mietin, koskahan olen viimeksi viettänyt oikein kunnolla joululomaa. En ainakaan viiteen viime vuoteen. Opiskelijan ilo kun on painaa töitä ja keskeneräisiä projekteja koulujen loma-ajat...

Tänä vuonna on kuitenkin toisin; olen lomalla kaikista mahdollisista velvollisuuksista uuden vuoden alkuun saakka! Jippii! Ensimmäinen joululomapäiväni oli eilen. Leivoin, kokkasin, siivosin, hääräsin, imuroin ja pesin lattioita. Minulle tyypillinen "loma"päivä siis. :)

Olette varmaan kaikki jo tupaten täynnä joulureseptejä. Jos muutaman oman lempparin kuitenkin vielä jakaisin.

Aprikoosi-maustelimppu

2 limppua

- 1/2 l piimää
- 25 g tuorehiivaa
- 1 dl siirappia
- 1 1/2 tl suolaa
- 1 tl jauhettua neilikkaa
- 1/2 tl kuminaa
- 250 g liotettuja aprikooseja
- 1 dl voisulaa tai öljyä
- 4 dl grahamjauhoja
- noin 10 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

- siirappi-vesiseosta

Liota hiiva kädenlämpöiseen piimään. (Lämmin piimä haisee PAHALLE; noin huomiona vaan...) Sekoita joukkoon siirappi, suola ja mausteet. Lisää liotetut aprikoosit silputtuina. Lisää rasva.

Alusta jauhoja hitaasti. Vaivaa kunnon sitko! Lisää lopuksi vielä pikkuisen rasvaa, jotta saat taikinan irti sormista.

Kohota n. tunti.

Leivo kahdeksi limpuksi. Aseta leivät voideltuihin vuokiin. Kohota vielä puolisen tuntia. Painele haarukalla pintaan kevyesti reikiä.

Paista n. 20 min. Voitele leivät siirappivedellä, jotta niihin tulee kaunis pinta. Voit voidella ne useampaankin otteeseen, itse tein leipiin makean karkkipinnan voitelemalla ne neljään-viiteen otteeseen paistamisen aikana. Paista vielä n. 40 min tai kunnessa leivät ovat kypsiä. 

Voit lisätä lopussa leipien päälle leivinpaperin, jotta limpuista ei tule liian ruskeita.

Sivele voita päälle, ja maistele vaikka kahvipullan korvikkeena. Erinomaista myös jouluisen maksapateen alla.


Toinen jouluinen herkku, jonka haluan esitellä teillekin, löytyy kalapöydästä. Sieltä löydyn muuten yleensä minäkin. Joulun kalat alkavat ainakin minun mielessäni horjuttaa kinkun paikkaa joulupöydän kuninkaana.

Italialainen joulusilli

- 2 Matjes-sillifilettä
- 1 punasipuli 
- 2 prk (à 125 g) smetanaa 
- 2 rkl valkoista balsamicoa 
- 2 tl sinappia rouhittua 
- mustapippuria 
- 1/2 tl sokeria 

Koristeluun: 

- rucolaa

Silppua sipuli. Sekoita sipuli smetana-balsamico-sinappisekoitukseen. Lisää mausteet.

Viipaloi silli. Asettele silli tarjoiluvadille ja lusikoi smetana-sekoitus päälle. 

Koristele rucolan lehdillä.

Voit myös halutessasi sekoittaa sillin smetanaseokseen ja lusikoida sillin vaikkapa lasipurkkiin. Sido purkin ympärille vielä joulunpunainen nauha ja tadaa! Olet tehnyt joululahjan annettavaksi vaikkapa isoäidille!


Meillä maisteltiin eilen leivän ja sillin ohella muitakin jouluherkkuja.

Tänään on kaksi päivää aattoon. Touhua vielä, jos sinun tarvitsee, mutta hellitä jo pian. Loppujen lopuksi, joulussa kyse on yksinkertaisista asioista; jotakin, mikä maistuu juuri sinun suussasi hyvältä, joku kenen kanssa nauraa ja muutaman päivän pako kiireestä.

Jos et pidä perinteisistä jouluruuista, älä tee niitä. Jos et niin perusta joulukuusesta, älä hanki sitä. Joulunvihaajakin voi nauttia joulusta. Itse kuulun kuitenkin siihen sakkiin, jolla kuusi on kimmellellyt kodin keskipisteenä jo viikon päivät.

Siivotessani löysin vanhan synttärikortin, jossa oli joulun ideaan sopiva runonpätkä:

Olkoon elämäsi vene kevyt,
mukana vain se, mitä tarvitset 

- kodikas koti ja yksinkertaiset nautinnot,

yksi tai kaksi luotettavaa ystävää,
joku jota rakastaa ja joka
rakastaa sinua,

kissa, koira,
tarpeeksi syötävää ja
riittävästi vaatetusta.



Toivotan jokaiselle Rauhallista ja Rentouttavaa joulun aikaa!

Punajuuren väristä joulukuuta

Pikkujoulut (vol. 1, 2 ja 3) on nyt vietetty. Tyylikkäästi alkuillasta, kierros känniankkoja puolen yön kieppeillä, loppuilta (...................) ja koko loppuviikonlopun kestäneet päiväunet.

Tänään talvisää houkutteli discodiivan ulos: kuulas, pilviharson takaa loistava talviaurinko, kepeä pakkaslumi ja leipäpaloja vaakkuvat sorsat saivat minut ajattelemaan terveellisiä ajatuksia. Varsinainen nenänvalkaisu saa odottaa perinteistä tammikuista innostusta, mutta pikkuisen voisin vähentää kaamosmasennuksen ehkäisykeinojen välitöntä käyttöä. Käytössä olleet keinot siis koostuvat lähinnä juomingeista ja syömingeistä; mikä nyt mielihyväaisteihin ikinä vaikuttaakaan. Esimerkkinä mainittakoon juhlien jälkeisen aamun pekonihimo: muutaman viime viikon aikana kahdesti on pekonipastaan varatulle pekonipaketille käynyt aamulla kalpaten.

Talvikävely kesti lähemmäs kaksi tuntia, ja nälkä tuli. Safkaa-kokkikirjan innoittamana ryhdyin väkertämään Lindströmin pihvejä. Ohimennen mainittakoon, että lopputulos ei ollut kevyt eikä terveellinen... Mutta herkullinen! Ruokajuomanakin viinin sijaan pelkkää vichyä. Melkein voisi jo nenänvalkaisuksi nimittää.

LINDSTRÖMIN PIHVIT

Kuudelle


3 keskikokoista punajuurta
400 g jauhelihaa
korppujauhoja
loraus maitoa
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria
mustapippuria

Raasta punajuuret pieneksi raasteeksi. Ja kyllä, punajuuri oikeasti on punaista ja värjää kätesi. Käytä muovista leikkuulautaa, sillä puiseen punainen väri takertuu tiukkaan.

Sekoita punajuuriraaste, jauheliha, kananmunat, korppujauhot ja maito. Vaivaa tasaiseksi ja mausta. Paista pihvit voissa/öljyssä molemmin puolin ja lado puolikypsinä uunivuokaan.

SIPULI-KERMAKASTIKE

3 pientä sipulia

3 dl kermaa

mustapippuria

valkopippuria

suolaa

Nyt seuraa reseptin epäterveellinen osuus. Kuullota sipulit voissa/öljyssä ja kaada sekaan kerma. Mausta. Keitä hetken, jotta kerma sakeentuu. 

Kaada uunivuokaan pihvien päälle, ja paista koko komeutta uunissa n. 20 min 180 asteessa.

Tarjoile vaikka perunamuusin kanssa. 

Ei ole terveysruokaa, ei... Vaan onko tuolla aina niin väliä...? Eipä tätä arkena tule tehtyä, sillä punajuurten raastaminen on sen verran työlästä ja suttaavaa puuhaa, ettei se töiden jälkeen tiistaipäivänä paljon nappaa. 

Oma joulunodotukseni alkaa nyt! Luminen maisema ja ulkona punaiseksi kipristyvät posket houkuttelevat riisipuuron keittoon, joululeipien leipomiseen ja piparien paistoon. Hiphei, nyt saa syödä! Vedän takaisin terveyspuheet, ja heittäydyn täysillä jouluun.

Nyt odotan kuitenkin inspiraatiota lähteä kuntosalille. Parhaan inspiraation saa ajattelemalla seuraavasti: reippaalla reenauksella saa syödä enemmän pysyen discodiivan vaatetuksen vaatimassa kunnossa. All for one, superbe!!

Dags för Lilla Julen!

Kiirettä riittää tässä taloudessa. Kesällä kerätty puhti alkaa olla lopussa, pimeys painaa katseen maahan ja suupielet alaspäin. Vaan onneksi ompi valopilkkuja, nimittäin PIKKUJOULUJA! Tälle vuodelle on siunaantunut oikein useammat kekkerit. Eilen vietimme vuoden 2012 pikkujouluja vol. 2, ensimmäiset juhlittiin jo viikko sitten. Ensi perjantaina taas... 

Juhlissa on sellainen kääntöpuoli, että nekin uuvuttavat. Pikkumustat ja kimmeltävät juhlahelmet piristävät arjen harmautta hetkellisesti, mutta toisaalta arki niiden jälkeen usein on entistä harmaampaa. Meitä vielä vaivaa kauhea sairaus nimeltä "täydellisyyspyrkimys", joka puhkeaa esiin erityisesti silloin, kun itse edustamme kekkereiden isäntinä. Ensinnäkin, tarjoilujen on oltava erikoisen hyviä, hienon näköisiä, teemaan sopivia, arkiruokien yläpuolella ja usein vielä jotakin sellaista, jota en ole ennen kokeillut. Kodin pitää olla putsplank, viimisen päälle siivottu. Ovenkahvatkin jynssättiin punaisista kynsilakan viiruista puhtaiksi (???). Viiniä on oltava, punaista ja valkoista. Ei liian tukevaa, muttei liian kevyttäkään. Ehkä jotain alkudrinkkiäkin, aperitivia tai digestiviä...? Ihan naurettavaahan tämä on; varsinkin kun eipä vieraamme yleensä ole kovin vieraita. 

Juhlien hostaaminen on kaikesta pakkomielteisyydestä huolimatta kivaa, mutta muiden deadlinejen ja vaatimusten sekamelskassa hauskuus saattaa joskus olla kortilla. Silloin parasta taitaa olla katsoa peiliin, nauraa omalle stressaantuneelle pärstäkertoimelleen ja ottaa pienet päiväunet. 

Tämä yrittää olla ruokablogi, eli jos koittaisin pysyä edes hiukan aihepiirissä. Eilisissä illanistujaisissa makuteemana oli skandinaaviset cocktailherkut. Cocktailpöydästä löytyi seuraavanlaista:

Toast Skagenit noudattivat aika säntillisesti alkuperäistä ohjettaan. Katkarapuja, mätiä ja tilliä paahdetulla leivällä. Samalla paahtoleipälinjalla jatkettiin, ja loput leipäset oli täytetty paahtopaistilla ja piparjuurella sekä graavilohella, sitruunalla ja salaatilla. Isäntä vastasi silakkarullista, ja oli kuulemma löytänyt täydellisen suhteen niiden etikkaliemelle. Olivatkin hyviä, sopivan etikkaisia ja suolaisia. 

Ylpeyteni, ns. butt cakes, eli pylly- ja tissipiparit vaativat suurimman työn. Torstai-illalla iski hirveä inspiraatio, enkä pystynyt ollenkaan lopettamaan koristelu-urakkaa. Toistelin vain itselleni: "Yhden vielä teen, sitten menen nukkumaan". Lopulta lopettelin joskus puoli kahden jälkeen yöllä, kun ukkeli kotiutui opiskelijajuhlistaan. Taisi tuokin pelästyä hereilläoloani... Piparien koristelu oli hirveän rentouttavaa ja terapeuttista! Keskittyminen johonkin niin pikkiriikkiseen asiaan kuin yhden nonparellin asetteluun vei ajatukset pois suuremmista ympyröistä. 

Jälkkäri, eli puolukkaparfait, oli kokeilu jäädytettyjen jälkiruokien suuntaan. Sokeri-muna-vaahtoon yhdistettiin kermavaahto-puolukkasekoitusta, ja seos jaettiin annosastioihin jäätymään. Koristelin jälkkärimaljat herukoilla ja kermavaahtopursotuksella. Kirpeät puolukat raikastivat muutoin makean vaahdon. Simppeli jälkkäri, jota voisi jotenkin jalostaa. Näin joulun aikaan tuota voisi maustaa kanelilla ja neilikalla...

Toastit nautittiin parempiin suihin, eikä kukaan ehtinyt niitä valokuvaamaan. Tyypillistä. Nojaa, olen toisaalta aina ollut sitä mieltä, että ruoka on ennen kaikkea syömistä, ei valokuvaamista varten. 

Leppoisa ilta jatkui Aliaksen ja meidän älppärivarastojen kuuntelemisen jälkeen korttelin taakse pubiin. Isännätkin voisivat jo oppia, että kukaan ei huomaa kynsilakkaviiruja jääkaapin ovessa tai hiukan epätasaisesti leikattuja paahtopaistisiivuja... Meille jäi aamuksi vielä aineet melkoisen ylelliseen brunssiin. Josko näillä eväillä ja nauruilla taas jaksaisi kahlata kurassa. Itse odotan lapsen innolla ensi viikon mahdollisia lumisateita! :)

Ruokavalion laajennus - maksaa siitä tykkäämättömälle

Pitäisin itseäni hyvin avoimena ruuan suhteen. Mitä rumempi äyriäinen, sitä enemmän minua kiinnostaa maistaa sitä. Etanat ovat suurinta herkkuani, ja olempa maistanut sian nahkaakin (se ei kyllä ollu hyvää, maistui sitkeältä kengänpohjalta, jossa oli karheita karvoja...). Mutta maksasta en ikinä ole oppinut tykkäämään. Kouluaikoina, kun ruokalassa oli maksaa, jouduin pakenemaan lähikauppaan ja sinnittelemään kolmioleivällä ja banaanilla koulupäivän. En sietänyt edes maksan hajua. Äitini yritti jekuttaa minua ja veljeäni sekoittamalla jauhettua maksaa jauhelihapihveihin. Eipä mennyt läpi..

Sittemmin olen päässyt koulutraumojen yli, ja minua ärsyttää rajoitteisuuteeni maksan suhteen. Asiassa otettiin iso harppaus runsas pari vuotta sitten, kun reilasimme kolme viikkoa pisin Eurooppaa. Tsekissä, Prahassa maistelimme kanan maksaa, joka oli paljon perinteistä naudan maksaa miedompaa. Minulle ei silloin tullut mielenkään, että kanan maksoja voisi saada Suomesta ihan perusmarketista! Viime viikolla kuitenkin huomasin jotain yllättävää: Atrian Chick-tuotemerkillä varustettuna broilerin maksaa saa 300 gramman paketissa pakastealtaasta. Eikun kokeilemaan!

BROILERIN MAKSAA SIPULILLA JA PEKONILLA HÖYSTETTYNÄ

- 300 g broilerin maksaa
- 1-2 punasipulia
- 120 g pekonia
- 3 dl ruokakermaa
- laakerinlehti
- musta- ja valkopippuria
- suolaa
- yrttejä (esim. rakuunaa ja rosmariinia)

Sulata maksaa yön yli jääkaapissa tai 3-4 tuntia huoneenlämmössä.

Pilko sulaneet maksat saksilla pienemmiksi ja paista kuumassa öljyssä n. 3-4 minuuttia. Lisää viipaloitu sipulia ja paloiteltu pekoni. Paista kymmenisen minuuttia. Mausta.

Lisää kerma ja hauduta kannen alla toiset kymmenen minuuttia.

Tarjoile keitettyjen perunoiden ja tuoreen salaatin kanssa. Esimerkiksi Cabernet-Shiraz "Le Grand Noir" sopii kylkeen. (Tässä täyteläisessä ranskalaisessa muutoinkin hinta-laatu-suhde kohdallaan; ostetaan pullo tätä harvase viikonloppu!)

Suosittelen, mikäli:

- tykkäät maksasta
- et tykkää maksasta
- haluat laajennusta ruokavalioosi ja makumaailmaasi
- etsit budjettiruokia (maksa maksaa n. 2,5e/rasia)
- haluat yllättää perheenjäsenesi/illallisvieraasi

Arabialaisia synttäritunnelmia

Vanhenin vuodella ja juhlistin sitä koko viikonlopun. Synttärien ruokateemaksi valikoitui Tuhat ja Yksi Yötä mausteineen ja yrtteineen. En ollut ikinä ennen kokannut arabialaista, eli koko päivä oltiin jännän äärellä. Illalla pöydän ääressä istui kuitenkin iloinen seurue, joka santsasi toivotusti. Ilmeisesti maistui muillekin!



Menu "B Day"


Kibbeh-pyörykät

Libanonilainen tabbouleh

Jogurttikastiketta


Arabialaista leipää


Mausteinen omenakakku




KIBBEH-PYÖRYKÄT eli täytetyt, mausteiset lammaspullat

8:lle

250 g bulguria
400g karitsan jauhelihaa
300 g naudan jauhelihaa
2 kananmunaa
1 raastettu punasipuli
2 tlk Harissa-mausteseosta
suolaa

Täyte:

5 rkl hienonnettua punasipulia
1,5 dl oliiviöljyä
1 tlk kanelia
1 tlk kuminaa
2 tlk Harissa-mausteseosta
ripaus muskottipähkinää

Liota bulguria runsaassa vedessä n. 15 min. Purista kuivaksi. Raasta sipuli. Valmista jauhelihataikina.

Valmista täyte. Hienonna sipuli, sekoita se öljy-mausteseokseen.

Pyöritä lihapullat. Saavat olla isohkoja. Tuikkaa pullan kylkeen kolo ja täytä se täytteellä. Huom! Tämä ei ole järin helppoa eikä nopeaa. Kannattaa jättää lihapullataikinaa vähän yli, jotta voit ylimäärätaikinalla paikkailla täytettyjä pullia. Tarkoitus tietenkin on, ettei täyte valuisi pullasta ulos.

Paista pulliin kaunis pinta kuumalla pannulla. Lado puolikypsät pullat uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 20 min.


TABBOULEH-SALAATTI

8:lle

4 dl bulguria
keltaisia kirsikkatomaatteja
puolikas kurkku
nippu tuoretta persiljaa
nippu tuoretta minttua
1 silputtu punasipuli
1 sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus Harissa-maustetta
oliiviöljyä
(sesamöljyä)

Tarjoiluun:
salaatinlehtiä (esim. rucolaa tai viinisuolaheinää)

Keitä bulgur paketin ohjeen mukaan. Jäähdytä kylmän veden alla siivilässä. Jätä siivilään valumaan. (Pärjäät myös ilman siivilää, ei minullakaan sellaista ollut..)

Pilko salaattiaineet ja silppua yrtit. Sekoita kulhossa. Halkaise sitruuna ja purista puolikkaan sitruunan mehu salaattiin. Sekoita bulgur joukkoon. Valuta toisen sitruunan puolikkaan mehu bulgurin sekaan. Lisää tujaus oliiviöljyä ja halutessasi pikkuisen sesamöljyä.

Anna maustua parisen tuntia.


JOGURTTIKASTIKE

Tämä on harvinaisen helppo ja yksinkertainen ohje:

-1kg turkkilaista jogurttia. (Meidän purkki ei ollut kastikkeen tekohetkellä täysi, sillä joku rotta oli käynyt nappaamassa sieltä aamupalaksi hunajan kanssa..)
- 1/2 - 1 tuore chili
- hiukan suolaa
- hiukan pippuria
- tujaus paprikajauhetta

Sekoita. That's it.


ARABIALAINEN LEIPÄ...

... on kuten suomalainen sämpylä, mutta ohuempaa ja kuumemmassa uunissa paistettua.

- 5 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- n. 1 l puolikarkeita vehnäjauhoja
- 1/2 dl oliiviöljyä
- suolaa

Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Sekoita hiiva pieneen jauhomäärään ja lisää veteen. Lisää suola. Alusta loput jauhot vähitellen taikinaan. Vaivaa kunnolla; tähän pitää saada kunnon sitko! Kun taikina näyttää pizzataikinalta, alkaa se olla valmista. Lisää oliiviöljyä alustuksen loppuvaiheissa.

Kohota 45 min lämpimässä paikassa. Itse kohotan pulla-/leipätaikinan aina mikrossa liinan alla. Kaikille ropelihatuille vielä tarkennuksena: mikro EI siis ole päällä...

Leivo taikinasta pyöreitä palloja. Kohota 20 min. Jauhota kätesi ja lyö pallot lättänöiksi, pyöreiksi, noin puolen sentin paksuiksi levyiksi. Kohota vielä 15-20 min. Paista 250 asteisessa uunissa n. 10 min. Paista ensimmäiset 8 min uunin keskitasolla, ja nosta pelti lopuksi ihan ylätasolle muutamaksi minuutiksi. Näin leivät saavat tummia läikkiä pintaan.


Synttärikakkuun en ota kantaa kokkina, vaan puhtaasti herkuttelijan roolista! Kakussa maistui omena, appelsiini ja piparkakku. Jos marraskuun nyt voi väittää maistuvan hyvältä, maistuisi se tältä kakulta.



Synttäriseurue vietti lämminhenkisen ja hilpeän illan. Kynttilät paloivat ja viini lämmitti. Iines-kissa oli illan klovni: keikisteli kaikille ja kerjäsi huomiota. Saattoipa tuo jotakuta puraistakin...

Liekö ollut mausteet vai mikä, mutta juhlijoiden jano vain yltyi illan edetessä. Onneksi pubista löytyi janoon sammuketta.




Tässä kuvassa pojat ovat kameran takana, eli tässä ei kolmestaan olla kuuden täyden lasin ääressä!

Ihan(aa) arkea vaan!

Jokin aika sitten vietettiin epäonnistumisen päivää. Mikä loistava juhlapäivän teema! Veikkaan, että siihen voitte kaikki samaistua. Vai olenko se vain minä, jonka aamut tyypillisesti alkavat sanomalehden päälle kaatuneella kahvikupposella, vettä imeneellä polkupyörän satulalla ja läpimärillä housuilla? Epäonnistumisten ja arjen ihanuuksien innoittamana pidin päiväkirjaa menneestä arkiviikosta ja sen kulinarismista.

Maanantai:

Herään. Kelloja on käännetty. Hyi, se tarkoittaa loppusyksyä. Brrrr, vedän peiton korviin.

Herään uudestaan. Kahvia koneeseen, vaatetta päälle ja kiireellä meikkaamaan itselleen kasvot. Kas, sehän olen kuin olenkin minä. Parempi puoliskoni on lähdössä opiskelijaekskursiolle ja olen lupautunut aamun kuskiksi. Kesärenkaat sauhuten Herwantaan, suukkoja kullalle ja kieli keskellä suuta takaisin kotiin. Lisää kahvia, läppäri selkään, iso kirjakassi käteen ja yliopistolle gradua naputtamaan.

Istun kirjastossa koko päivän, yhtä luentoa lukuunottamatta. Mulkoilen hilpeitä fuksiporukoita. Aiheeton ilonpito on kielletty, tämä on vakavaa hommaa.

Kello 17.30: kotona. Väsyttää. Aivan järkyttävästi. Välitön kaamosmasennus. Kuka ripusti mustat kauppakassit silmieni alle?? Löydän jääkaapista lauantaista kalkkunaa. Punasipulia, arabbiata-pestoa, mustapippuria ja ruokakermaa. Kelpo maanantaipasta. Syön sohvalla ja katselen Frendien jakson nro 318 uusintaa nro 22347. Yhä naurattaa.

Haahuilen koko illan kotona. Kymmenen kieppeillä nukahdan sohvalle Bond-leffan pauhatessa takaa-alalla. Kömmin nukkumaan. En saa unta, vaikka koko päivän olen odottanut tätä, kun saan pään tyynyyn....

Tiistai:

Vihaan tiistaipäiviä: tiistaina kuvittelet päässeesi maanantain yli, mutta todellisuudessa viikonloppu on kaukana ja kaikkia vituttaa.

Huonosti nukutun yön jälkeen kiirehdin töihin. Töissä venähtää, ja olen kotona viiden jälkeen. Nälkä. En ole jaksanut käydä kaupassa, joten jääkaapin anti on varsin laiha: tyhjä soijapullo (miksi se on jääkaapissa...?), hilloa (hyvää ja omatekemää, mutta ei oikein päivällisainesta), valo ja nakkipaketti. Nakkikastike on ihan kelpo arkiruokaa. Paljon sipulia ja tuoretta chiliä makua antamaan. Olen yksin kotona, ja löydän itseni taas sohvalta syömästä. Tykkään kyllä paljon enemmän syödä pöydän ääressä, mutta joku tuossa televisioruudussa on, kun se tuolla lailla vetää ihmisen väkisin olohuoneen puolelle...

Reipastun ja lähden salille tanssitunnille. Chaplin-biisi saa minut ihan innostumaan! En tajua, miten ihmiset voi tanssitunnilla pitää naamansa peruslukemilla; minä ainakin hymyilen kuin Naantalin aurinko! Taidan jyrätä jonkun hidasliikkeisemmän. Muut varmaan ajattelevat, että "eikä, taas tuo kun vie koko salin tilan ja nauraa yksinään..", kun tepastelen paikalle fuksian värisessä topissani.

Illalla saan kullan kotiin. Unikin maittaa. Taas yksi tiistai vähemmän. <3

Keskiviikko

Nukun 40 minuuttia pommiin. Noo, tutkijalla ei ole kiinteää työaikaa, mutta kun en viitsisi kompensoida aamun unia illan rehkimisellä. Olen vasta kymmenen jälkeen gradun parissa. Huomaan maanantaina kirjoittaneeni muutamaan kohtaan kolme kertaa saman sanan peräkkäin. Oikoluku saattaisi jossain kohtaa olla poikaa...

Ystäväni bongaa minut yksinäisestä gradun kirjoitusnurkastani. Mulkaisen ensin häntäkin pahasti: "Kuka julkeaa taas häiritä?????" Todellisuudessa on huippukivaa, jos joku sattuu lounaalle samaan aikaan. Keskiviikon lounas opiskelijaruokalassa on nyt sitä viikon PARASTA (!!) antia. Kyseessä on kasvispizza. Pizzapohjalla paksuutta keskikokoisen kerrostalon verran, pohja on löysää ja tahmeaa. Pizza nappaa kiinni lautaseen imukupin tavoin, ja lounasvalinnan vaihtaminen on mahdotonta. Pizzassa on purkkikaupalla säilykeherkkusieniä, kesäkurpitsakuutioita, tomaattikastiketta ja juustoa. Suolaa (tai muitakaan mausteita) ei ole lainkaan. Omassa palassani juusto on sentään paistunut, Paula-parka saa pizzajuustonsa valkoisena sulaneena möhkäleenä. On antoisa lounas!

Oikeasti opiskelijaravintoloissa on usein oikein kelpo lounasruokaa. Tänään nyt vain ei ollut sellainen päivä. Seminaarissa saan piiitkän luennon narratiivisesta tutkimusotteesta.

Illalla kauppaan. Olen näköjään suuttunut jostakin. En oikein itsekään tiedä miksi murjotan, mutta hirveästi nyt harmittaa. Tänään illalla luotamme Prisman palvelutiskin sedän ruuanlaittotaitoihin. Grillattu kokonainen broileri on juuri sopivan helppo iltapala. Salaattia viitsitään sentään tehdä itse.

Torstai

Herään samaan pahantuulisuuteen, kun illalla nukahdin. Huono tuuleni saa boostia siitä, että myöhästyn bussista ja töistä. Töissä kaadan lasillisen vettä näppikselle. Huoh...

Puolen päivän jälkeen piristyn, sillä minulla on huomenna synttärit ja olen kutsunut lauantaiksi työkavereita meille. Suunnittelen arabialaista teemaa, ja kipaisen töiden jälkeen Stokkalle. Herkussa on varauduttu avokadopastan suosioon, sillä tyrkyllä on ready-to-eat kaadoja ja lehtipersiljaa. Lihatiskillä himoitsen ankanrintaa.

Kotona kuulen, että saan synttärikakun yllätyksenä! Nyt sitä leivotaan, ja kuulen kysymyksiä kuten: "Voikohan kakkupohjan tehdä nelinkertaisena, jos haluaa oikein ison kakun...?" - Ei ainakaan siihen normikokoiseen kakkuvuokaan, vastaan huolestuneena.. Tämä projekti nähdään siis kerran vuodessa: muruni  haluaa leipoa minulle synttäreiksi suurimman mahdollisen kakun. Insinöörit ovat suuruudenhulluja...

Minun pitäisi tehdä kinkkusuikaleista kinkkukiusausta, mutta sen tekeminen on niin ikävää. Kauheasti perunoita kuorittavana.. Teen kinkkupastaa. Samainen arabbiata-pesto, tuoreet herkkusienet ja munakoiso sopivat sekaan! Kyytipojaksi tomaattileipää ja kirsikkatomaatteja.

Viikko on pulkassa! Huomenna hiihtelen taas kaikkine kirjoineni yliopistolle gradun pariin, mutta koska on synttäripäivä, suhtaudun perjantaihin melkein kuin viikonloppuun.

P.s. Sain tänään postissa synttärilahjan. En muista olenko ikinä saanut postipakettia! Ihan jännittyneenä tietenkin avasin jo tänään.

Lisäksi viikko sisälsi:

- 16 kuppia kahvia
- 4 jogurtia
- 2 Mehuiza-smoothieta (kokeile, ovat tosi raikkaita välipaloja!)
- puolikas sunnuntaina leipomastani kuningatarpiirakasta
- 1 raivari
- 1 ruma finni leuassa
- 1 onnistumisen fiilis siitä, että gradua on jo kasassa kandin työni verran
- 1 yllättävä mutta mukava kohtaaminen
- 1 nolo mokaus (...)

Millainen viikko sulla oli? - Normiviikko!