On holiday!

Jippii, perjantaina fiilisteltiin merellä neljän ja puolen viikon mittaisen kesäloman aloitusta. Pari viikkoa sitten valmistuin ja heitin hyvästit yliopistoelämälle (ainakin toistaiseksi). Nyt on siis varsin kevyt fiilis ihmisellä.

Blogi-parka on jäänyt vallan vähäiselle huomiolle, mutta eiköhän tuokin seuraavien viikkojen aikana korjaannu. Tänään havittelin Ruokatorstain kesäkirjaa aamuhesarista, ja suunnittelin kokkaavani kaikki Safkaa-kirjan keitokset läpi. Minulla on myös muita varsin kunnianhimoisia lomatavotteita:

- aktiivinen salitreeni ja lenkkeily
- opetella pelaamaan tennistä
- rullaluistella
- sisustaa koti (etsin täydellisiä wc-kylttejä ja "jotakin oranssia")
- mökkeillä
- lukea mielenkiintoisia kirjoja
- nauttia korkeakulttuuria
- juhlia pintaliitoklubeilla aamuun asti kauniissa, rikkaassa ja menestyvässä seurassa
- juoda paljon viiniä

Olen myös tilannut täydellisen lomasään.

Joopajoo, eiköhän ajatukset tästä pian rauhotu ja tavoitteet unohdu.. Ne kun kuuluvat työarkeen, ei lomaan. Edellisistä veikkaan, että suoriudun erityisen hyvin lähinnä viinitavoitteesta.

Viimeisin herkkukokkaus, josta en ole mitään julkaissut, on juhannukselta. Grillattiin yhdeksän hengen iloiselle juhannusseurueelle lammasta.

GRILLATTU LAMPAAN KARE

- Lampaan karetta (n. 3-4 kyljystä per syöjä)

Tällä kertaa ulkoistin marinointivastuun Liedon lihakaupalle. Kevyt yrtti-valkosipulimarinointi oli lampaalle täydellinen. Kiitos lihamestareille!

Kareen grillaaminen hiilillä vaatii hiukan kärsivällisyyttä, ja paljon hiiliä. Lämmittele kunnon kuuma hiillos ennen grillaamista. Ei kuitenkaan liian kuuma, jotta marinadi ei pala! Grillaa kareet kokonaisina. Paista ensin kareiden pinnat kiinni, ja paketoi ne folioon. Kypsennä 15-20 minuuttia hiiligrillin kannen alla.

Leikkaa kyljyksiksi.

Tarjoile esim. minttujogurttikastikkeen ja paahdettujen kasvisten kanssa. Meidän kasviksissa (paahdetuissa paprikoissa ja kesäsipulissa) oli mausteena suolan ja pippurin lisäksi hunajaa ja sitruunaa.

MINTTUJOGURTTI

- Bulgarian jogurttia
- Tuoretta minttua
- Chiliä
- Mustapippuria
- Suolaa
- Loraus sitruunamehua

Sekoittele omaan makuusi parhaiten passaava seos.

Lammasta grillataan tänä kesänä toistekin - oli se niin hyvää!

Kesä ja kaikki ihanat kasvikset

Kesäkuumalla ruuat kevenevät ja blogitekstit lyhenevät. Kuka sitä nyt sisällä jaksaa naputella, kun voi istuskella ulkosalla suu tötterössä. Pataruuat jäävät odottelemaan syksyn kirpeitä ilmoja, ja salaatit maistuvat.

Pyöräytin sunnuntaina erinomaisen lämpimän kasvisruuan - ratatouillen. Koska aina ei viitsi natustaa pelkkää lehtisalaattia.

HELPPO RATATOUILLE

- Munakoiso
- Kesäkurpitsa
- Puolikas keltainen paprika
- Puolikas punainen paprika
- Kevätsipulia
- Kirsikkatomaatteja
- 1 valkosipulin kynsi
- Loraus soijakastiketta
- Pippuria
- Paprikajauhetta
- Yrttejä (basilikaa, krassia, timjamia)

Kuutioi koiso ja kurpitsa. Itketä kitkeryys pois ripottelemalla päälle vähän suolaa. Pyyhkäise neste kasvisten pinnasta ennen paistamista.

Pilko paprika ja sipuli. Hienonna valkosipuli.

Kuumenna oliiviöljyä paistokasarissa. Freesaa sipuli ja valkosipuli. Lisää paprika, koiso ja kurpitsa. Pyörittele oliiviöljyssä, ja lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä. Lorauta hiukan soijakastiketta, ja lisää mausteet.

Hauduta parikymmentä minuuttia.

Puolita kirsikkatomaatit ja lisää ne kasariin. Hauduta vielä vartin verran, kunnes tomaatit ovat hädin tuskin kasassa.

Ratatouillen vihanneksista munakoiso kypsyy kauiten. Puoliraaka koiso on kitkerää ja paksukuorista; kannattaa siis malttaa hauduttaa ratatouillea ainakin puolisen tuntia. Kun koiso on kypsää, on aika syödä. Lisää lopuksi vihreitä yrttejä mielesi mukaan.


Paista ratatouillen kaveriksi vaikka broileria tai grillaa ribsejä. Kylmää valkoviiniä kylkeen.

Kokkisota ja kastikevelho

Jälkimmäinen olen minä ja ensimmäinen oli täydessä käynnissä meidän keittiössä muutama tunti takaperin. Oltiin sodassa kuitenkin selkeästi samalla puolella, yhteisen päämäärän puolesta. Päämääränä täydellinen parsapäivällinen ja ajurina tiukan salitreenin synnyttämä sudennälkä. 

Päätin osata tehdä täydellistä hollandaisekastiketta. Noin vain, ensiyrittämällä. Tunarit harjoittelee, mestareilla se on selkärangassa. Pakko myöntää, ettei se ihan niin mennyt. Käytin pitkästä aikaa veto-oikeuttani ottaa jalat alle ja lähteä ulos kälppimään, kun joku menee pieleen. Ensimmäinen "kastike" nimittäin koostui totaallisen juoksettuneesta keltuaismössöstä, voista, sitruunamehusta ja sitruunan siemenistä... 

Uusi yritys kuitenkin kannatti. Tässä teillekin oikeasti hyvä hollandaisen ohje:

HOLLANDAISE kastike

- 3 keltuaista

- 0,5 dl vettä

- 150-200 g voita

- (ripaus suolaa)

- (ripaus yrttejä)

- 1,5 rkl sitruunamehua

Erottele keltuaiset kattilaan. Vatkaa veden kera vaaleaksi vaahdoksi hellan keskilämmöllä. Vatkaa lujaa! Niin, että tulee hiki. Ja käytä metallista vispilää. Kun vaahto alkaa sakeentua, lisää voi kuutioituna. Vatkaa koko ajan. Laske levyn lämpöä, jotta keltuainen ei ala kypsyä ja kastike juoksettua. 

Lisää lopuksi sitruunamehua. Äläkä unohda vatkata! Maista ja mausta.

Tee hollandaise vain hetkeä ennen tarjoilua. Oikea hollandaise on kuohkea, samettisen pehmeä, sileä ja vaahtomainen.

Parsan ja kastikkeen lisäksi meillä oli pöydässä taas hevospaistia. Kilohinnaltaan jauhelihaan verrattava hevosenliha on tervetullut lisä lihahyllyihin. Paista paisti voissa, rosmariinissa ja mustapippurissa ennen uunia, ja jätä sisälämpö 55 asteeseen, jotta lihan mehevyys säilyy. Kääri paisti sanomalehteen, ja anna sen vetäytyä rauhassa ennen leikkaamista. Sanomalehden määrästä luin joskus, että sunnuntaihesari on ehdottomasti liikaa, arkipäivän Metro puolestaan liian vähän. 

Keväinen sunnuntaiateria parhaimmillaan!

Munkkihetki äidin kanssa

Rentouttavan sunnuntaipäivän perikuva: munkin paistoa äidin kanssa. Hiljattain julkaistun Harvardin pitkittäistutkimuksenkin mukaan onnen avaimet löytyvät läheisestä äiskäsuhteesta, rakkaudesta ja poliittisesta liberaalisuudesta (Tsekkaa tutkimus täältä). 

Ohjeeni munkinpaistoon: leivo kardemummarikas pullataikina, kohota pikkupullia puolisen tuntia, pyörittele reikä keskelle ja paista kookosrasvassa. Munkeissa perinteinen on parasta.

Munkkivati ei tuntunut täyttyvän ollenkaan, sillä herkkusuut kävivät varkaissa. Ja pitihän itsekin maistaa, jo ihan laaduntarkkailumielessä.

Paistamiseen on koitettu rypsi- ja auringonkukkaöljyä, mutta perinteinen kookosrasva tuntuu olevan parasta: munkkeihin muodostuu rapea kuori kattilassa, eivätkä ne ime liikaa rasvaa itseensä. Puolen kilon rasvamötikkä riitää puolen litran taikinaan.

Kotitekoinen munkki toisessa ja simalasi toisessa kädessä kelpasi viettää sunnuntaipäivää terassilla auringosta nauttien. 

Ainiin, kotona virittelin parvekepuutarhan.

Unissani krassi oli jo viisisenttistä. Mikä pettymys aamulla odottikaan.

Vappuriemua kaikille! 

Olen elossa!

Viime kuukausi on ollut syvää hiljaiseloa blogirintamalla. En ole kirjoittanut sanaakaan, enkä lukenut muiden raapustuksia. Arki on julma; se veisi väkisin mukanaan. Para-aikaa opettelen pistämään hanttiin - ottamaan aikaa omille rakkaille jutuille. Olemaan itsekäs ja olemaan elossa.

Kokkausvastuukin siirtyi kuukauden päiviksi lähes täysin paremmalle puoliskolleni, joka on muutenkin pitänyt minut pinnalla stressin syvissä vesissä. Pikkuhiljaa olen taas löytänyt itseäni useammin keittiöstä, mikä on hyvä: olen oma itseni, elementissäni. Maanantaina opettelin uusia rutiineja: pyöräilin töiden jälkeen kauppahalliin ja ostin kokonaisen siian. Siian suomustus on täydellistä vastapainoa työlle ja gradulle. Gradulle, joka muuten alkaa oikeasti olla valmis!!

Alla olevien luomusten copyrightit kuuluvat lyhentämättöminä meidän lettuluolan toiselle kokille (joka ei ole kissa). Maanantaisesta siiasta ei ole kuvia, sillä nälkä meni visuaalisuuden edelle.

Äyriäispastaa: valkoviinissä, oliiviöljyssä ja valkosipulissa haudutettuja äyriäisiä kera sitruunalohkojen. Aika voittamatonta. 

Hevospaistia ja juureksia. Erikoismaininta juureksille: porkkana- ja bataattilohkojen pyöräyttäminen voissa ennen uunia teki ihmeitä.

Hevosen paahtopaistin jatkojalostusta: homemade bruchetta. Sopii mahtavasti illanistujaisiin. Helppoa ja herkullista.

Tänään kirjoittelen kotiseuduiltani, jossa en sielläkään samaisen kiireen vuoksi ole pariin kuukauteen piipahtanut. Olen luvannut toimia tänään koko porukan kokkina, ja ehkäpä palailenkin chilissä ja limessä maustettujen broilerivartaiden merkeissä tänne vielä samana päivänä.

Keväänkin voi jo haistaa.

Terkuin,
Ida

Sairaan hyvä tomaattinen äyriäiskeitto

Ajatukseni ovat uuden työn ja gradun viime rutistusten ansiosta niin jumissa, että en jaksa kirjoittaa teille nyt mitään nokkelaa. Sunnuntaina keittelin kuitenkin niin herkullista äyriäiskeittoa, että siitä sietää raportoida.

PUNAINEN ÄYRIÄISKEITTO

- 1 punasipuli

- 1 punainen paprika

- 1,5 dl pakastemaissia

- 1 valkosipulinkynsi

- n. 1,5 cm raastettua tuoretta inkivääriä

- ruohosipulia

- 1 rkl vehnäjauhoja

- 1 tlk tomaattimurskaa

- 1,5 dl vettä

- 1,5 dl kuivaa valkoviiniä

- puolikas chili

- timjamia

- 1 laakerinlehti

- 1 säilykerasia öljyyn säilöttyjä savustettuja simpukoita

- 180 g (1 pss) isoja katkarapuja

- suolaa ja mustapippuria

Sulata katkaravut ja valuta.

Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika kuutioiksi. Kuumenna kattilassa oliiviöljyä ja freesaa vihanneksia hetki. Kun paprika alkaa pehmetä, lisää jäinen maissi. Pyörittele öljyssä. Lisää vehnäjauhot ja kaada ohuena nauhana vettä kattilaan. Kiehauta.

Lisää tomaattimurska, ja tarvittaessa vettä. Lisää valkoviini ja mausteet. Maistele. Keitä n. 5-10 min. Lisää simpukat (ilman öljyä) ja valutetut ravut. Kiehauta. 

Älä keitä keittoa muutamaa minuuttia kauempaa äyriäisten kera, jotta ne eivät pääse sitkistymään.

Nautiskele rapeakuorisen maalaisleivän kera.

Ihanan tomaattinen keitto on runsas, mutta kevyt. Jos haluat hifistellä, korvaa katkaravut ja simpukat ravun lihalla. Tämä siis, jos viitsit kuoria ison kasan saksiniekkoja.

P.s. Tuore inkivääri on ihanan tuoksuinen, ihanan makuinen ja varsin huokean hintainen mauste. Pienen pieni palanen riitti sunnuntain keittoon, maanantain porsaswokkiin ja vieläkin rupuisen perunan näköisestä mukulasta on puolet jäljellä. Hintaa mokomalla oli huikeat 16 senttiä.

Mitä olisikaan läksärit ilman kakkua...?

Vaihdan työpaikkaa. (!!) Hirveän innostuksen lisäksi lähdön hetki oli haikeakin. Runsaassa kahdessa ja puolessa vuodessa ehti tiukasti identifioitua vanhan työn rutiineihin. Ja sitä paitsi, mitä jos ne uudet tyypit eivät ollenkaan tykkääkkään minusta?? Muutoshan tunnetusti yleensä on paha juttu...

Lähteminen kuitenkin tarkoittaa myös läksäreitä, ja juhlat ovat aina hyvästä. Viime kesänä, kun työsuhteeni täytti kaksi vuotta, pohdin ääneen voisikohan ex-työntantajafirmani mustaruutuisesta (ja pirun vaikeaselkoisesta) tilausjärjestelmästä tehdä kakkuversion.

Silloin idea unohtui, mutta palasi mieleeni nyt. Painelinkin välittömästi Stokkalle ostamaan 30 Kick-patukkaa mustaa läksärikakkuani varten.


SITRUUNAINEN LAKRITSIKAKKU

20:lle

Lakritsikastike:

18 Kick-patukkaa
5 dl kuohukermaa

Sokerikakkupohja

6 munaa
sokeria
peruna-vehnäjauhoseosta
3 tl leivinjauhetta

Lakritsitäyte:

Lakritsikastike (kts yllä)
4 dl vaahtoutuvaa vispikermaa

Pohjan päälle:

300g Lemon Curdia

Kostutukseen:

3,5 dl Spriteä
sitruunamehua

Lakritsikinuski kuorrutukseen:

12 Kick-patukkaa
2,25 dl kuohukermaa

Pikeeri koristeluun

kananmunan valkuaista
tomusokeria
muutama tippa sitruunamehua


Ohje on  Kinuskikissan Halloween-kakun muokkaus määriltään puolitoistakertaisiksi. Kurkkaa vatkausohjeet täältä!

Irtopohjavuuan sijaan sokerikakkupohja on leivottu syvään uuninpeltiin ja puolitettu pohjan jäähdyttyä. Tämä versio on siis kaksi- ei kolmikerroksinen. Tässä ei ole lainkaan alkuperäisen ohjeen marsipaanireunusta, vaan reunat on peitetty lakritsivaahdolla ja sitruunaviipaleilla.

Hilpeän ulkonäkönsä lisäksi kakku oli ainakin allekirjoittaneen makuun! Lemon Curd-tahna raikastaa makean lakritsivaahdon. Ja itse olen aina ollut vähän heikkona kaikkeen lakritsiseen...

Nam!

Ps. Kakun lisäksi supersiistit läksiäislahjat (nasevilla iskulauseilla varustettu leivontaessu ja Jalluhyytelön ainekset) pehmensivät lähtöäni.

Tarvii vieriä ettei sammaloidu!