Paratiisin katkaravut

Miten onkaan niin onnettomasti asiat, että koko kokkausharrastuksen äiti, Paratiisin Katkaravut, ei ole vielä saanut täältä sanaistakaan.

Äitini valmisti Paratiisin katkarapuja Kotilieden 80-luvun keittokirjasta vuosien saatossa erityisti uusina vuosina. Liemeen lirautettiin viiniä tai konjakkia, ja koko komeus tarjoiltiin ajan patinoimasta messinkipannusta. Että se oli yleellistä! Uutena vuotena lapsetkin saivat valvoa, pöydässä oli vieraita, tunnelma hilpeä ja kihelmöivä.

Eilen katkarapuja keitellessäni mietin, miten paljon minunkin 24-vuotisen elämän aikana on maailma pyörinyt. Kelle katkaravut nykyisin ovat yleellisyyttä? Perus-marketista saa ostaa ihan kaikkea kampasimpukoista ja pancetta-kinkusta passionhedelmiin. Kerran yhteen reseptiini kuului banaanishalotteja, ja ne olivat loppu. Ensimmäinen ajatukseni "Miten VOI olla loppu??" ... ... Ongelmamme ovat todellisia ensimmäisen maailman ongelmia.

PARATIISIN KATKARAVUT

- 300-400 g suuria tai keskikokoisia katkarapuja

- 1 punasipuli
- 2-3 valkosipulin kynttä
- oliiviöjyä
- 2 punaista paprikaa
- (tuoreita herkkusieniä)
- kirsikkatomaatteja
- 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
- n. 1 dl paseerattua tomaattia
- 1,5-2 dl ruokakermaa
- yrttejä (erit. persilja sopii)
- suolaa
- mustapippuria

Ota katkaravut sulamaan kylmään vesihauteeseen viimeistään puoli tuntia ennen käyttöä.

Siivuta sipuli ja paprikat ohuiksi suikaleiksi. Pilko valkosipuli.

Kuumenna runsaasti oliiviöljyä paistokasarissa. Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää paprika, ja freesaa n. 5 min. Jos sinulla on sieniä, siivuta ne ja lisää kasariin. Lisää paseerattu tomaatti, ja sekoita. Mausta.

Lorauta joukkoon viini ja hauduta kymmenisen minuuttia.

Lisää kerma, ja tarkista maut. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit.

Valuta ravut ja lisää ne kasariin vasta muutamaa minuuttia ennen tarjoilua.

Koristele yrteillä tai rucolalla. Tarjoile keitetyn riisin kera.

Vinkki! Kun keität riisiä freesaa kattilassa ensin vähän valkosipulia oliiviöljyssä ja lisää sitten vasta keittovesi. Kiehauta, ja lisää riisi ja suola. Jos sinulla on löyhä viinikäsi, voit lorauttaa viiniä myös riisin keittoveteen.

Sanoisin, että yleellisyydestä on tullut nostalgiaa. Rakkauteni näihin rapuihin ei kuitenkaan perustu mihinkään henkimaailman juttuihin, vaan yksikertaisesti makuun: hyvää - yhä edelleen!

Koisokaaos

Olen joskus maininnutkin, että minun silmääni munakoisot ovat kauniita. Munakoisot kuvastavat sitä idylliä, jossa ruoka tuotetaan lähellä, vihannekset ostetaan vihanneskaupasta, liha lihakaupasta ja kala kalatiskiltä. Ne killittävät siellä marketin laarissa samettisen sileinä. Avokadot, kesäkurpitsat ja parsaniput kuuluvat kaikki samaan mielikuvaan. (Harmi vaan, että todellisuudessa näin talvella kaikki ovat tuontivihanneksia, joita rahtaamalla tuhotaan taas pieni pala maapalloa..)

Aiemmin munakoisot olivat minusta enemmän silmänruokaa, mutta viime vuosina olen löytänyt niiden jujun. Marseillessa matkustaessani maistelin tätä munakoisopaistosta, ja olin lopulta aivan myyty.

Tänään mikään tässä koisokokkauksessa ei sujunut niinkuin Strömsössä, mutta yllättäen lopputulos onnistui. Sähläyksieni perusteella voisin kuitenkin muutaman neuvon tähän alkuun sanella:

- Älä polta valkosipuleita kasariin. Ruskea öljy ja ruskeammat valkosipulin palat ovat merkkejä siitä, että nyt jollain taitaa olla kärähtänyttä kynsilaukkaa. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, tee homma suosiolla uusiksi. Palanut valkosipuli on _pahaa_.

- "Ei kai munakoisosiivut ota kiinni paljaaseen uunipeltiin, kun leivinpaperi on loppu." Tämä on aivan hevonpaskaa - kyllä ottaa kiinni, ja irti ei lähde.

- Jos aiot lähteä lenkille sillä välin kun paistos muhii uunissa ja laittaa vuuan päälle foliota, osta foliota.

MUNAKOISOPAISTOS

- 1-2 munakoisoa
- 1 dl paseerattua tomaattia
- 400 g tomaattisosetta
- 1 punasipuli
- 1-2 pulleaa valkosipulin kynttä
- yrttejä (miel. tuoretta timjamia, kuivattukin kelpaa)
- suolaa
- mustapippuria
- oliiviöljyä

Päälle:
- 150 g mozzarellaraastetta
- rucolaa

Siivuta munakoisot ohkaisiksi siivuiksi. Paahda uunissa n. 15 min (nyt se leivinpaperi ihmiset!!). Siivuta sipuli ja silppua valkosipuli. Kuumenna kasarissa oliiviöljyä. Kuullota siitä siivutettu sipuli ja nosta syrjään. Lisää öljyä valkosipulisilppu. Kuullota, ja lisää paseerattu tomaatti, tomaattimurska, yrtit ja mausteet. Keittele muutaman minuutin.

Kokoa vuokaan koisosiivt, sipulia ja kastiketta muutaman kerroksen verran. Ripottele päälle mozzarellaraaste.

Paista 160 asteessa n. 50 minuuttia.

Valmiin paistoksen päälle sopii tuore rucola.

Tarjoile kasvisruokana sellaisenaan tai vaikka kanankoiven kera.

P.s. Puolen tunnin lenkille+suihkuun ehdit hienosti ilmankin foliota!

Suklaaöverit

Jippii, suklaata pizzalauantaina! 

Pizzalauantaina isännät (me) tehtiin paljon pizzaa, ja vieraat kiikuttivat punaviiniä mukanaan. Kahdeksan ihmistä neljän hengen ruokapöydän ympärillä pikkuisessa keittiössä kuuman uunin vieressä luo tunnelmaa.

Aikaisemmista raapustuksistani käy ilmi, että minä en ole pizzakokki enkä osaa tehdä pyöreitä pizzapohjia. Näin on yhä edelleen. Pizzakokin hattu oli ulkoistettu, ja otin itse oikeudet jälkiruokaan.

Taustoituksena kerrottakoon, että minä en varsinaisesti ole myöskään mikään sokerileipuri. Olen kateudella katsellut muutaman kerran ilmiötä Koko Suomi Leipoo, ja sanompa vaan että "Whoaaah, voiko noin kaunis olla ihmisen tekemää ja vielä syötävää??". Minä en osaa taikoa marsipaanista kaikkea purjeveneen ja piirikortin väliltä. Päätin kuitenkin koittaa onneani suklaaleipurina.

LE FONDANT DE CHOCOLAT - eli Suklaafondant

- 250 g tummaa leivontasuklaata (kaakaota yli 70 %)

- 250 g suolatonta voita

- 1,5 dl sokeria

- 1 dl vehnäjauhoja

- 5 kananmunaa

- 5 kananmunan keltuaista

- ripaus suolaa

Sulata suklaa ja voi pieninä paloina vesihauteessa teräskulhossa tai kattilassa.

Vatkaa munat, keltuaiset ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää suklaaseos vaahtoon ja sekoittele varoen. Siivilöi jauhot ja lisää ripaus suolaa. Kääntele taikina tasaiseksi.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paista muutama koeversio. Täytä iso muffinivuoka melkein täyteen, ja paista ensimmäistä 7 minuuttia. Jäähdytä ja yritä irroittaa fondant lautaselle. Fondantin kuuluu pysyä juuri ja juuri kasassa, mutta sisuksen tulee olla sulaa. Jos ensimmäinen hajoaa, paista uusi ja anna olla uunissa muutaman minuutin kauemmin.

Taikina säilyy jääkaapissa kulhossa tai pursotuspussissa. Voit siis tehdä taikinan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Kun paistat fondanteja koko pellillisen, tarvitsevat ne vähän enemmän aikaa kuin koeversio. Omani paistuivat n. 11 minuuttia. 

Tarjoile kuuma suklaaherkku kylmän vaniljajäätelön kera. Voit taiteilla suklaasta koristeita muotoilemalla sulasta suklaasta vaikka sydämiä leivinpaperille. Koristeet kannattaa jäädyttää pakastimessa, ja irroittaa leivinpaperista vasta juuri ennen tarjoilua. 

Alla vähän varianssia: minuutti lisäaikaa uunissa, ja veikkaan että kaikki fondantit olisivat onnistuneet täydellisesti. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen! 

P.s. Olen taas ihan täpinöissä blogista ja kokkailusta pienen hiljaiselon jälkeen. :)

Wieninleike ei ole huoltsikkaruokaa

Kaikki tietää sen löysän, rasvaisen ja elefantinkorvan kokoisen huoltoasemien klassikkoannoksen. Pakko myöntää, että itsekin olin vähän kiinni siinä mielikuvassa... Vaikka minulla oli kyllä jo ennestään erinomainen wieninleike-kokemus: Berliinissä interraililla ei-niin-trendikkäässä kapakassa, jossa penkitkin olivat imeneet rasvaa parinkymmenen vuoden paneeraamisen ja friteeraamisen seurauksena. Vaan itse pihvi oli herkullinen - sitruunan, anjoviksen ja kapristen kera, tietenkin.

Meillä leikkeet pääsivät nälkäisiin suihin vihersalaatin ja freesatun pinaatin kera.


WIENINLEIKKEET 2:lle

- n. 400-500 g porsaan ulkofilettä
- korppujauhoja
- vehnäjauhoja
- suolaa
- pippuria
- 3 kananmunaa

Tarjoiluun:
- sitruunaa
- kapriksia
- (anjoviksia)

Paistamiseen:
- desin verran rypsiöljyä
- ruokalusikallinen voita


Leikkaa fileestä neljä noin sentin paksuista siivua. Nuiji ohueksi. Vaikka lihanuija on ihan kelpo väline, pääsee keskikokoisella nyrkilläkin aika pitkälle. Ripottele vähän suolaa päälle.

Kaada vehnäjauhoja lautaselle. Sekoita suolaa ja pippuria jauhoihin. Vatkaa kananmunat rikki, ja kaada toiselle lautaselle. Kaada kolmannelle lautaselle korppujauhoja. Kun koko astiastosi on käytössä, tarvitset vielä yhden lautasen paneroituja, paistamattomia biffejä varten.

Pyöräytä nuijittu leike vehnäjauhoissa. Ravistele ylimääräiset pois, ja kiepauta se seuraavaksi kananmunassa. Lopuksi, nosta leike korppujauhoihin. Jauhota koko leike huolella. Toista tämä kaikilla leikkeillä.

Kuumenna öljy ja voi pannussa. Säädä lämpöä niin, että panerointi ei kärähdä. Paistele pari minuuttia molemmin puolin. Harvalla meistä on kotikeittiössä niin jättimäistä pannua, että kaikki leikkeet mahtuisivat. Suosittelenkin uunin käyttämistä apuna: lämmitä uuni 175 asteeseen, paista kaksi pihviä kerralla, ja pidä ne kuumana uunivuuassa. Paista loput pihvit ja lisää ne vuokaan.

Leikkeet pärjäävät uunissa pinaatin freesauksen verran.

PINAATTIA JA VALKOSIPULIA

- 200 g pinaattia
- 1-2 valkosipulin kynttä
- ruokalusikallinen voita
- oliiviöljyä
- suolaa
- pippuria

Huuhtele pinaatti lävikössä ja purista kuivaksi. Hienonna valkosipuli ja kuumenna öljyä sekä voi kasarissa. Freesaa valkosipulia ja pinaattia muutaman minuutin verran. Sylillinen pinaattia kutistuu paistettaessa nyrkilliseksi. Mutta hyvää on - simppeliä = parasta!

Tarjoile wieninleikkeet sitruunan ja kapristen kera. Allekirjoittaneen mielestä anjovis ei ole niin pakollinen... Fuusiokeittiömme yhdisti leikkeiden kaveriksi tänään italialaista Masia, mutta kullankeltainen vehnäoluthan tähän passaisi.

Kalaa kaikilla tavoilla

Loma lähes melkein puolessa välissä. On hidas olo - tiedättehän; sellainen leppoisa. Olisin halunnut vielä jäädä mökille; siellä päivät vetelehtivät eteenpäin yksinkertaisten juttujen äärellä yksi asia kerrallaan. Ei puhettakaan multitaskingista - ellei samanaikaista syömistä ja juomista lasketa.

Veikkaan, että nyt olen saavuttanut loman perimmäisen tarkoituksen.

Olempa tehnyt kuitenkin muutakin kuin metsittynyt mökillä. Viime viikonlopun vietimme minipariskuntalomalla Helsingissä. Ulkona olen syönyt kukkaroni mielestä jo liikaakin. Joku kysyi, miksi en ikinä kirjoittele ravintolaelämyksistäni. Suurin syy on kuvamateriaalin vähäisyys - mielestäni ravintolaillat (sekä laiskat lomalounaat) ovat ruuasta ja seurasta nautiskelua varten ja ruokavalokuvaus ihan oma lajinsa. Maxillin dijon-sinapilla paneroitu kuhafile kera parsan ja (täydellisen) hollandaisen kuitenkin mainittakoon. Häkellyttävän hyvää!

Maxillin kuhaihanuus johdatteli minut luontevasti kalamaailmaan. Sittemmin olen herkutellut paistetulla siialla, kampasimpukoilla, valkoviinisellä lohikeitolla, savukuhalla, sillikaviaarilla ja itse pyydetyllä hauella.

Jos jostakin (ihan omalla ongella taikka kalatiskiltä) käsiinne saatte kokonaista, kohtuuhintaista kuhaa, kokeilkaahan kuhan savustamista. Itse olen kasvanut ihmiseksi savulohta syömällä, mutta savustettu kuha oli minulle ihan uusi tuttavuus. 

SAVUKUHA 4:lle

- 2-3 kokonaista kuhaa kalojen koosta riippuen

- tilliä

- merisuolaa

- sitruunaa

Perkaa ja suolaa kalat päivää-paria ennen savustusta. Savusta kokonaisina n. 30-35 min kuumassa savussa. Älä savusta ylikypsäksi - ylikypsä savukala on hiutaleista ja yksinkertaisesti tympeän makuista.

Nosta kokonaisina pöytään. Leikkaa kalan nahka pois, ja koristele halutessasi sitruunaviipaleilla sekä tillillä.

Tarjoile vaikkapa uusien perunoiden, sillikaviaarin kera, vihersalaatin ja kylmän valkoviinin kera.

HELPPO JA NOPEA SILLIKAVIAARI 4:lle

- 1 pkt Matjess-sillifilettä

- 1-2 kesäsipulia varsineen päivineen

- 1 prk ranskankermaa

- tilliä

- sitruunaa

- 2 keitettyä kananmunaa

- mustapippuria

(- suolaa)

Silppua sipuli ja pilko kananmunat. Paloittele sillifileet. Sekoita kulhossa ranskankermaan. Purista sitruunamehua joukkoon. Silppua kulhoon tilli, ja mausta.

Valmista samantien - ehkä aavistuksen maukkaampaa pari tuntia maustuneena. 

Kalaisen kesän jatkoa!

P.s. Itse pyydystetty hauki valmistetaan äidin kermaisella reseptillä: paista hauki voissa, lisää kesäsipulia ja hauduttele kermassa. Maustakoon kukin kuten lystää - minun hauessa maistuu aina ainakin valkopippuri. 

Hillorottia kellarissa

Meillä asuu kellarissa hillorottia. Siitä päättelen, että kesän hillot loppuvat aina liian aikaisin talvella kesken. Koska itse keitetyt hillot ovat ihania, teen vuosittain ainakin mansikka- ja jotakin sekamarjahilloa. Rakas parempipuoliskoni tekee minulle loppukesästä ihanaa vaniljalla, kanelilla ja inkiväärillä maustettua omenahilloa. Ja ne loppuvat! Kahden hengen taloudesta!

Tänä vuonna mansikat kypsyivät niin aikaisin, että katsoin parhaaksi ottaa hilloprojektin heti loman alkumetreille. Keittelen hillon aina hillosokeripussin ohjeen mukaisesti. Hillomarjat voivat olla iltapäivätorin tarjousmarjoja, sillä muusiksihan ne menevät kuitenkin. Tammelan torin torityttö myi minulle ilomielin halvalla laatikollisen iltamyyntiin kelpaamattomia mansikoita.

Perkaa marjat ja pilko suuremmat mansikat. Heitä huonot tai homehtuneet marjat pois - ne heikentävät

hillon säilyvyyttä. Ja muista riittävän iso kattila! Minulla kiehui 10 litran patakin hellalle.

Hillon säilyvyyttä parantaa myös takuulla puhtaat purkit. Itse keittelen aina kattilallisen vettä ja käytän purkit siellä. Koskaan ei ole hillo homehtunut.

Hillo jähmettyy n. vuorokauden. Jos käytössäsi on kellari, vie kuumat purkit samantien jäähtymään sinne. Äläkä unohda jättää jääkaappiin yhtä testipurkkia.

Lettukestithän tässä pitäisi järjestää...

On holiday!

Jippii, perjantaina fiilisteltiin merellä neljän ja puolen viikon mittaisen kesäloman aloitusta. Pari viikkoa sitten valmistuin ja heitin hyvästit yliopistoelämälle (ainakin toistaiseksi). Nyt on siis varsin kevyt fiilis ihmisellä.

Blogi-parka on jäänyt vallan vähäiselle huomiolle, mutta eiköhän tuokin seuraavien viikkojen aikana korjaannu. Tänään havittelin Ruokatorstain kesäkirjaa aamuhesarista, ja suunnittelin kokkaavani kaikki Safkaa-kirjan keitokset läpi. Minulla on myös muita varsin kunnianhimoisia lomatavotteita:

- aktiivinen salitreeni ja lenkkeily
- opetella pelaamaan tennistä
- rullaluistella
- sisustaa koti (etsin täydellisiä wc-kylttejä ja "jotakin oranssia")
- mökkeillä
- lukea mielenkiintoisia kirjoja
- nauttia korkeakulttuuria
- juhlia pintaliitoklubeilla aamuun asti kauniissa, rikkaassa ja menestyvässä seurassa
- juoda paljon viiniä

Olen myös tilannut täydellisen lomasään.

Joopajoo, eiköhän ajatukset tästä pian rauhotu ja tavoitteet unohdu.. Ne kun kuuluvat työarkeen, ei lomaan. Edellisistä veikkaan, että suoriudun erityisen hyvin lähinnä viinitavoitteesta.

Viimeisin herkkukokkaus, josta en ole mitään julkaissut, on juhannukselta. Grillattiin yhdeksän hengen iloiselle juhannusseurueelle lammasta.

GRILLATTU LAMPAAN KARE

- Lampaan karetta (n. 3-4 kyljystä per syöjä)

Tällä kertaa ulkoistin marinointivastuun Liedon lihakaupalle. Kevyt yrtti-valkosipulimarinointi oli lampaalle täydellinen. Kiitos lihamestareille!

Kareen grillaaminen hiilillä vaatii hiukan kärsivällisyyttä, ja paljon hiiliä. Lämmittele kunnon kuuma hiillos ennen grillaamista. Ei kuitenkaan liian kuuma, jotta marinadi ei pala! Grillaa kareet kokonaisina. Paista ensin kareiden pinnat kiinni, ja paketoi ne folioon. Kypsennä 15-20 minuuttia hiiligrillin kannen alla.

Leikkaa kyljyksiksi.

Tarjoile esim. minttujogurttikastikkeen ja paahdettujen kasvisten kanssa. Meidän kasviksissa (paahdetuissa paprikoissa ja kesäsipulissa) oli mausteena suolan ja pippurin lisäksi hunajaa ja sitruunaa.

MINTTUJOGURTTI

- Bulgarian jogurttia
- Tuoretta minttua
- Chiliä
- Mustapippuria
- Suolaa
- Loraus sitruunamehua

Sekoittele omaan makuusi parhaiten passaava seos.

Lammasta grillataan tänä kesänä toistekin - oli se niin hyvää!