Munkkihetki äidin kanssa

Rentouttavan sunnuntaipäivän perikuva: munkin paistoa äidin kanssa. Hiljattain julkaistun Harvardin pitkittäistutkimuksenkin mukaan onnen avaimet löytyvät läheisestä äiskäsuhteesta, rakkaudesta ja poliittisesta liberaalisuudesta (Tsekkaa tutkimus täältä). 

Ohjeeni munkinpaistoon: leivo kardemummarikas pullataikina, kohota pikkupullia puolisen tuntia, pyörittele reikä keskelle ja paista kookosrasvassa. Munkeissa perinteinen on parasta.

Munkkivati ei tuntunut täyttyvän ollenkaan, sillä herkkusuut kävivät varkaissa. Ja pitihän itsekin maistaa, jo ihan laaduntarkkailumielessä.

Paistamiseen on koitettu rypsi- ja auringonkukkaöljyä, mutta perinteinen kookosrasva tuntuu olevan parasta: munkkeihin muodostuu rapea kuori kattilassa, eivätkä ne ime liikaa rasvaa itseensä. Puolen kilon rasvamötikkä riitää puolen litran taikinaan.

Kotitekoinen munkki toisessa ja simalasi toisessa kädessä kelpasi viettää sunnuntaipäivää terassilla auringosta nauttien. 

Ainiin, kotona virittelin parvekepuutarhan.

Unissani krassi oli jo viisisenttistä. Mikä pettymys aamulla odottikaan.

Vappuriemua kaikille! 

Olen elossa!

Viime kuukausi on ollut syvää hiljaiseloa blogirintamalla. En ole kirjoittanut sanaakaan, enkä lukenut muiden raapustuksia. Arki on julma; se veisi väkisin mukanaan. Para-aikaa opettelen pistämään hanttiin - ottamaan aikaa omille rakkaille jutuille. Olemaan itsekäs ja olemaan elossa.

Kokkausvastuukin siirtyi kuukauden päiviksi lähes täysin paremmalle puoliskolleni, joka on muutenkin pitänyt minut pinnalla stressin syvissä vesissä. Pikkuhiljaa olen taas löytänyt itseäni useammin keittiöstä, mikä on hyvä: olen oma itseni, elementissäni. Maanantaina opettelin uusia rutiineja: pyöräilin töiden jälkeen kauppahalliin ja ostin kokonaisen siian. Siian suomustus on täydellistä vastapainoa työlle ja gradulle. Gradulle, joka muuten alkaa oikeasti olla valmis!!

Alla olevien luomusten copyrightit kuuluvat lyhentämättöminä meidän lettuluolan toiselle kokille (joka ei ole kissa). Maanantaisesta siiasta ei ole kuvia, sillä nälkä meni visuaalisuuden edelle.

Äyriäispastaa: valkoviinissä, oliiviöljyssä ja valkosipulissa haudutettuja äyriäisiä kera sitruunalohkojen. Aika voittamatonta. 

Hevospaistia ja juureksia. Erikoismaininta juureksille: porkkana- ja bataattilohkojen pyöräyttäminen voissa ennen uunia teki ihmeitä.

Hevosen paahtopaistin jatkojalostusta: homemade bruchetta. Sopii mahtavasti illanistujaisiin. Helppoa ja herkullista.

Tänään kirjoittelen kotiseuduiltani, jossa en sielläkään samaisen kiireen vuoksi ole pariin kuukauteen piipahtanut. Olen luvannut toimia tänään koko porukan kokkina, ja ehkäpä palailenkin chilissä ja limessä maustettujen broilerivartaiden merkeissä tänne vielä samana päivänä.

Keväänkin voi jo haistaa.

Terkuin,
Ida