Bonjour toutes et tous,
millaistakohan olisi kirjoittaa blogia...? Aihe blogiin ainakin olisi selvä - ruoka, ruuanlaitto, viinit, nautiskelu ja yleinen herkuttelu. Ruuanlaitto on erittäin keskeinen osa elämäntapaani ja arkea. Halveksun roiskeläppäpizzoja, vaikka en (ihan ensialkuun ainakaan) halua snobiksikaan lukeutua.
Kirjoitan kahden suun ruokakunnasta Tampereen Tammelasta, jossa ruuanlaitosta (ja sen syömisestä) on tullut paljon enemmän kuin keino saada murkinaa mahaan ja pysyä menossa mukana. Meillä kokkaillaan joka päivä, arkena ja juhlana, joskus enemmän ja hienommin, toisinaan kiireessä vaatimattomammin. Harvassa ovat kuitenkin päivät, jolloin ruoka olisi huonoa tai valmispöperöä. Siinä onkin ensimmäinen ohjenuora; emme käytä eineksiä. Ei täällä arkisin pestoa tai salaatinkastiketta toki itse väännetä, vaan siinä käännymme (kartellisoituneen...?) vähittäiskaupan puoleen. Siinä onkin toinen periaatteemme: emme ole kovin äärimmäisiä ihmisiä, vaan kokeilemme silmät avoinna kaikenlaista. Emme karppaa, hörppää tms. mutta poimimme toki palasia trendidieeteistä kokeiluun. Osa jäävät pidemmäksi aikaa asustamaan soppakauhojen ja vatkainten väliin, toiset unohtuvat ensimmäisen kokeilukerran jälkeen.
Oman kokkailun ja leipomisen lisäksi, syömme ulkona aina kun kukkaro antaa myöten. Ulkona syöminen on parasta - joku toinen tuo eteesi ihanaa ruokaa, et ole itse kädet rasvassa keittiössä, vaan voit vain nauttia makujen harmoniasta. Olemme kuitenkin törmänneet kauheaan seikkaan liittyen ravintoloihin: joskus, eikä edes niin kauhean harvoin, itse kotona tekemäni ruoka on PAREMPAA kuin ravintolassa! Kyllä siinä kohtaa harmittaa vietävästi ojentaa aterian jälkeen se kortti tarjoilijalle ja todeta, että laita sieltä luoton puolelta... Niimpä suhtaudummekin ulkona syömiseen tietyllä varauksella. Käytännössä tämä dilemma tarkoittaa harvempia ravintolareissuja tasokkaampiin paikkoihin. Kelpo strategia, ainakin Suomessa.
Me myös reissaamme, mielellään omatoimisesti (ruoka)kulttuuririkkaisiin paikkoihin. Itse asiassa, viikon päästä pakkaamme kapsäkkimme ja lähdemme Etelä-Ranskaan, Marseilleen. Odotan matkalta - mitäs muutakaan kuin herkullista bouillabaissea, Provencen yrttejä ja tunnelmallista illallistamista vanhassa satamassa täyteläisen Cabernet'n tai Pinot Noirin kera.
Paljolti reseptimme ovat välimerellisiä, mutta myös muun muassa Aasiaa ja Itä-Eurooppaa - saksalaisia bratwursteja kunnon sipulihöystön kera unohtamatta! Juomat tietenkin ovat osa ruokailua. Viinit, oluet ja väkevät höystänevät myös tätä blogia. Lue nyt ihmeessä jos yhtään kiinnostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti