Ruoka on paras myyntipuhe! (ja blogi paras tekosyy vältellä opiskeluvelvollisuuksia)

Tarkalleen viikko sitten lauantaina käyskentelimme kauniissa syysilmassa Porvoon maaseudulla pällistelemässä valkoisia Charolais-lehmiä (plus yhtä mustaa, jättimäistä sonnia). Kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua pihvilihan tuotantoon Bosgårdin luomutilalla, Porvoon itäpuolella Pikku-Pernajanlahden rannalla.

Tila on ikivanhaa perua. Se on perustettu keskiaikaisen kylän raunioille ja osa rakennuksista on peräisin 1800-luvun puolesta välistä. Tyypillisenä alkutuotannosta vieraantuneena kaupunkilaisena pidin paikkaa oikeana rauhan tyyssijana: ryhdikkäät, viehättävät rakennukset seisoivat hyvinhoidetussa miljöössä, ihmiset hymyilivät, lapset juoksivat ja lehmät ammuivat. Ensivaikutelman perusteella olin jo ihan koukussa: "mahtava paikka, lehmätkin ovat varmasti onnellisia täällä", tuumasin.

Tervetuliaissanojen jälkeen tilan isäntä vei vierailijat kierrokselle. Saimme kuulla hiehojen (nuorien, synnyttämättömien lehmien) olevan laitumella kuin teinityttöjä. Isännän kertoman mukaan ne sinkoilevat levottomina ympäriinsä, ellei samalle laitumelle laiteta vanhempaa lehmää vasikkansa kera vahtimaan näitä pissiksiä. Laitumella on myös sonni (se iso ja musta), mutta se ei missään nimessä ole porukan pomo, vaan vanhempi lehmä vasikkansa kera luotsaa tätä jengiä. Lisäksi, meille kerrottiin näiden lehmien talvehtivankin ulkosalla. Katto lehmillä on päänsä päällä, mutta navetan sijaan ne lämmittelevät nk. pihatossa. Ne eivät hetkahda kylmästä, päin vastoin: isäntä oli yllättänyt suojattinsa kuuta pällistelemästä -28 asteen pakkastalvesta.

Totta on myös se, että Bosgårdin tilalla lehmät elevät melkoisen onnellista elämää. Ne saavat laiduntaa, syödä heinää niityiltä, liikkua riittävästi sekä nauttia auringosta - ja kuusta. Tämä on nautakarjan luonnollisin tapa elellä. Lehmät saavat myös pitää vasikkansa vierellään, eikä niitä vieroita niin nopeasti kuin lihakarjan tehotuotannossa. Onnellisilta eläimet näyttivätkin. Pääsin jopa silittämään yhtä!

Kierroksen jälkeen keräännyimme vanhan navetan ylisille pitkiin pöytiin odottamaan lehmien silittämisen jälkeen seuraavaksi mielenkiintoisinta kohtaa vierailusta - nimittäin kokkausdemoa ja lounasta! Porvoolaisen bistro Sinnen keittiömestari esitteli nälkäiselle yleisölle lihan käsittelyä. Maistelin muun muassa tartar-pihviä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Täytyy myöntää, että ennakkoluuloista huolimatta se oli erittäin hyvää!

Saimme myös opastusta täydellisen pihvin paistamiseen. Tärkein opetus lienee riittävän kuuma pannu. Kylmällä pannulla lihan nesteet valuvat ulos, ja laadukas pihviliha menee suotta kuivaksi.

Demon päättyessä yleisössä alkoi olla melkoisen nälkäistä sakkia. Kun kokki vihjasi demon loppumisesta ja lounaan alkamisesta, osa vieraista oli jo asettunut pikajuoksijan aloitusasentoon katse tiukasti ruuassa. Me yritimme esittää maltillisia, vaikka todellisuudessa ohimossa takoi vain "MUMMOT ALTA POIS, RUOKAAAAAA!!". Saimme kaikki loppujen lopuksi lounaan eteemme ilman turvautumista kyynerpää-/kampitustaktiikkaan.

BOSGÅRDIN KOKKAUSJUHLAN MENU

- Lihamureketta
- Burgundin pataa
- Paahdettuja kauden juureksi

- Ceasar-salaattia
- Luomuleipää läheisestä leipomosta

Lounas oli niin herkullinen, etten nyt oikeen tiedä miten edes sen tähän muotoilisin. Kai tästä täytyy ajatella vain, että yksinkertainen ja laadukas on ihan aina parasta.

Mitä muuta tämän päivän jälkeen voi enää tehdä, kuin ostaa 8 kiloa Bosgårdin lihaa kotiin? Puolet lihasta on jauhelihaa, puolet paisteja ja filettä. Jauheliha on pakastettu, ja myös kotikeittiössä testattu. Tein lihamureketta suppilovahvero-sinihomejuusto-täytteellä. TOIMII! Paistit ovat raakakypsyneet viikon verran jääkaapissa. Huomenna nekin pakastetaan.

Sinä erinomaisen pihvilihan ja luonnonmukaisen lihantuotannon ystävä: vilkaise http://www.bosgard.com/#. Ihan oikeasti maistuu erilaiselta, kuin lähikaupan liha.

P.s. Meillä on nyt kilotolkulla lihaa ja kaksi innokasta kokkia. Jos kehtaat, kutsu ihmeessä itse itsesi meille sadonkorjuujuhliin.

Juhlia odotellessa, kokeile vaikka tätä:

KOTIKEITTIÖN LIHAMUREKE

- 300 g jauhelihaa
- 1 kananmuna
- suolaa
- pippuria
- paprikajauhetta
- puolikas punasipuli

Täyte:
- n. 100 g suppilovahveroita
- pieni pala sinihomejuustoa
- punasipulia
- 1 valkosipulin kynsi
- suolaa, pippuria

Valmista jauhlelihataikina. Jos taikina tuntuu löysältä, lisää hiukan korppujauhoa.

Valmista täyte. Höyrytä tuoreista suppilovahveroista neste pois. Lisää pannulle sipuli, valkosipuli ja tilkkanen oliiviöljyä. Lisää sinihomejuusto. Paista hetken miedolla lämmöllä, kunnes juusto sulaa.

Levitä jauhelihataikina leivinpaperille levyksi. Lisää täyte ja pyöräytä pötkyläksi. Sulje kummastakin päästä.

Paista n. 180 asteessa 30-40 min. Tarjoa vaikka juuresmuusin, pippurisen kermakastikkeen ja tuoreen salaatin kera.