Maanantai:
Herään. Kelloja on käännetty. Hyi, se tarkoittaa loppusyksyä. Brrrr, vedän peiton korviin.
Herään uudestaan. Kahvia koneeseen, vaatetta päälle ja kiireellä meikkaamaan itselleen kasvot. Kas, sehän olen kuin olenkin minä. Parempi puoliskoni on lähdössä opiskelijaekskursiolle ja olen lupautunut aamun kuskiksi. Kesärenkaat sauhuten Herwantaan, suukkoja kullalle ja kieli keskellä suuta takaisin kotiin. Lisää kahvia, läppäri selkään, iso kirjakassi käteen ja yliopistolle gradua naputtamaan.
Istun kirjastossa koko päivän, yhtä luentoa lukuunottamatta. Mulkoilen hilpeitä fuksiporukoita. Aiheeton ilonpito on kielletty, tämä on vakavaa hommaa.
Kello 17.30: kotona. Väsyttää. Aivan järkyttävästi. Välitön kaamosmasennus. Kuka ripusti mustat kauppakassit silmieni alle?? Löydän jääkaapista lauantaista kalkkunaa. Punasipulia, arabbiata-pestoa, mustapippuria ja ruokakermaa. Kelpo maanantaipasta. Syön sohvalla ja katselen Frendien jakson nro 318 uusintaa nro 22347. Yhä naurattaa.
Haahuilen koko illan kotona. Kymmenen kieppeillä nukahdan sohvalle Bond-leffan pauhatessa takaa-alalla. Kömmin nukkumaan. En saa unta, vaikka koko päivän olen odottanut tätä, kun saan pään tyynyyn....
Tiistai:
Vihaan tiistaipäiviä: tiistaina kuvittelet päässeesi maanantain yli, mutta todellisuudessa viikonloppu on kaukana ja kaikkia vituttaa.
Huonosti nukutun yön jälkeen kiirehdin töihin. Töissä venähtää, ja olen kotona viiden jälkeen. Nälkä. En ole jaksanut käydä kaupassa, joten jääkaapin anti on varsin laiha: tyhjä soijapullo (miksi se on jääkaapissa...?), hilloa (hyvää ja omatekemää, mutta ei oikein päivällisainesta), valo ja nakkipaketti. Nakkikastike on ihan kelpo arkiruokaa. Paljon sipulia ja tuoretta chiliä makua antamaan. Olen yksin kotona, ja löydän itseni taas sohvalta syömästä. Tykkään kyllä paljon enemmän syödä pöydän ääressä, mutta joku tuossa televisioruudussa on, kun se tuolla lailla vetää ihmisen väkisin olohuoneen puolelle...
Reipastun ja lähden salille tanssitunnille. Chaplin-biisi saa minut ihan innostumaan! En tajua, miten ihmiset voi tanssitunnilla pitää naamansa peruslukemilla; minä ainakin hymyilen kuin Naantalin aurinko! Taidan jyrätä jonkun hidasliikkeisemmän. Muut varmaan ajattelevat, että "eikä, taas tuo kun vie koko salin tilan ja nauraa yksinään..", kun tepastelen paikalle fuksian värisessä topissani.
Illalla saan kullan kotiin. Unikin maittaa. Taas yksi tiistai vähemmän. <3
Keskiviikko
Nukun 40 minuuttia pommiin. Noo, tutkijalla ei ole kiinteää työaikaa, mutta kun en viitsisi kompensoida aamun unia illan rehkimisellä. Olen vasta kymmenen jälkeen gradun parissa. Huomaan maanantaina kirjoittaneeni muutamaan kohtaan kolme kertaa saman sanan peräkkäin. Oikoluku saattaisi jossain kohtaa olla poikaa...
Ystäväni bongaa minut yksinäisestä gradun kirjoitusnurkastani. Mulkaisen ensin häntäkin pahasti: "Kuka julkeaa taas häiritä?????" Todellisuudessa on huippukivaa, jos joku sattuu lounaalle samaan aikaan. Keskiviikon lounas opiskelijaruokalassa on nyt sitä viikon PARASTA (!!) antia. Kyseessä on kasvispizza. Pizzapohjalla paksuutta keskikokoisen kerrostalon verran, pohja on löysää ja tahmeaa. Pizza nappaa kiinni lautaseen imukupin tavoin, ja lounasvalinnan vaihtaminen on mahdotonta. Pizzassa on purkkikaupalla säilykeherkkusieniä, kesäkurpitsakuutioita, tomaattikastiketta ja juustoa. Suolaa (tai muitakaan mausteita) ei ole lainkaan. Omassa palassani juusto on sentään paistunut, Paula-parka saa pizzajuustonsa valkoisena sulaneena möhkäleenä. On antoisa lounas!
Oikeasti opiskelijaravintoloissa on usein oikein kelpo lounasruokaa. Tänään nyt vain ei ollut sellainen päivä. Seminaarissa saan piiitkän luennon narratiivisesta tutkimusotteesta.
Illalla kauppaan. Olen näköjään suuttunut jostakin. En oikein itsekään tiedä miksi murjotan, mutta hirveästi nyt harmittaa. Tänään illalla luotamme Prisman palvelutiskin sedän ruuanlaittotaitoihin. Grillattu kokonainen broileri on juuri sopivan helppo iltapala. Salaattia viitsitään sentään tehdä itse.
Torstai
Herään samaan pahantuulisuuteen, kun illalla nukahdin. Huono tuuleni saa boostia siitä, että myöhästyn bussista ja töistä. Töissä kaadan lasillisen vettä näppikselle. Huoh...
Puolen päivän jälkeen piristyn, sillä minulla on huomenna synttärit ja olen kutsunut lauantaiksi työkavereita meille. Suunnittelen arabialaista teemaa, ja kipaisen töiden jälkeen Stokkalle. Herkussa on varauduttu avokadopastan suosioon, sillä tyrkyllä on ready-to-eat kaadoja ja lehtipersiljaa. Lihatiskillä himoitsen ankanrintaa.
Kotona kuulen, että saan synttärikakun yllätyksenä! Nyt sitä leivotaan, ja kuulen kysymyksiä kuten: "Voikohan kakkupohjan tehdä nelinkertaisena, jos haluaa oikein ison kakun...?" - Ei ainakaan siihen normikokoiseen kakkuvuokaan, vastaan huolestuneena.. Tämä projekti nähdään siis kerran vuodessa: muruni haluaa leipoa minulle synttäreiksi suurimman mahdollisen kakun. Insinöörit ovat suuruudenhulluja...
Minun pitäisi tehdä kinkkusuikaleista kinkkukiusausta, mutta sen tekeminen on niin ikävää. Kauheasti perunoita kuorittavana.. Teen kinkkupastaa. Samainen arabbiata-pesto, tuoreet herkkusienet ja munakoiso sopivat sekaan! Kyytipojaksi tomaattileipää ja kirsikkatomaatteja.
Viikko on pulkassa! Huomenna hiihtelen taas kaikkine kirjoineni yliopistolle gradun pariin, mutta koska on synttäripäivä, suhtaudun perjantaihin melkein kuin viikonloppuun.
P.s. Sain tänään postissa synttärilahjan. En muista olenko ikinä saanut postipakettia! Ihan jännittyneenä tietenkin avasin jo tänään.
Lisäksi viikko sisälsi:
- 16 kuppia kahvia
- 4 jogurtia
- 2 Mehuiza-smoothieta (kokeile, ovat tosi raikkaita välipaloja!)
- puolikas sunnuntaina leipomastani kuningatarpiirakasta
- 1 raivari
- 1 ruma finni leuassa
- 1 onnistumisen fiilis siitä, että gradua on jo kasassa kandin työni verran
- 1 yllättävä mutta mukava kohtaaminen
- 1 nolo mokaus (...)
Millainen viikko sulla oli? - Normiviikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti