Onni on tulinen curry pakkaspäivänä

Eeva Kolu kirjoitti Kauhaa ja Rakkautta -blogissaan maamme murheellisesta ravintolakulttuurista. Siitä, miten  joudumme valitsemaan kehnon ketjusapuskan ja takuulla laadukkaan, mutta samalla kukkaroa huomattavasti keventävän fine dine-ruuan välillä. Harvassa ovat yksinkertaiset, maukkaat ja tuoreista raaka-aineista valmistetut rehelliset ravintola-annokset. Sellaisiakin paikkoja toki on, mutta ei niihin vahingossa eksy; niistä täytyy olla joku haju.

Allekirjoitan Kolun aatokset täysin. On hämmentävää miten usein ravintolaillan päätteeksi on sellainen olo, että olisin pystynyt kotikeittiössä parempaan.. Mietiskelin ravintolaelämämme alennustilaa ja samalla mieleni alkoi halajata jotakin etnistä herkkua. Tajusin, että saahan tästä maasta kohtuuhintaista, tuoreista raaka-aineista rakkaudella kokattua intialaista/kiinalaista/vietnamilaista; miten se sitten on mahdollista?? Saman hintatasonhan etniset ravintolat tässä maassa kohtaavat. En usko selitykseen veroja kaihtavista ravintoloitsijoistakaan; suurin osa on etnisistä ravintoloista on täysin rehellisiä mestoja.

En saanut mieltäni (tai kieltäni) irti mausteisista itämaan herkuista. Päädyimme intialaiseen ravintolaan The New Swagath, joka on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen Kuppilat Kuntoon -tyyppisen muodonmuutoksen muuttaessaan Tuomiokirkkokadulta Aleksanterinkadulle. Mausteiset huurut tervehtivät meitä jo 50 metriä ennen ulko-ovea. Lupaavaa, ajattelin...

New Swagath oli erinomainen esimerkki kohtuuhintaisesta ravintolaelämyksestä. Tyylikäs tummanpuhuva sali, miellyttävä teeman mukainen musiikki ja iloiset ihmisjoukot saivat minut jo ovella tykästymään paikkaan. Swagathissa on perjantaista sunnuntaisin todella runsas buffet iltaan asti, ja se näyttikin vetäneen suurimman osan porukasta paikalle. Me tykästyimme kuitenkin à la carte-listan anteihin ja tilasimme kumpikin lammasta.

Omassa thali-lautasessani oli lisäksi linssihöystöä, jogurttiraitaa, riisiä ja valtava naan-leipä. Annoksiin kuului myös alkusalaatit.

Lampaan tulisuus (tilattuna "joku semmonen keskimääräinen tulisuus, tai siis silleen...??!") oli täydellinen. Mausteina inkivääriä, minttua ja valkosipulia. Raita raikasti suuta, ja linssihöystö maistui juuri sellaiselta kuin sen maistua kuuluu. Tandooriuunissa paistettu jättimäinen naan-leipä oli herkkua sekin.

Ja mitä tämä sitten maksoi...? 14 euroa koko komeus - melko lailla kohtuuhintaista, sanoisin.

Intialainen, vaalea Kobra-lager passasi kyytipojaksi.

Tulen takuuvarmasti Swagathiin uudemman kerran.

Ainoana negatiivisena puolena mainittakoon ulkopuolisten todennäköisesti kärsimät hajuhaitat: hiukset, vaatteet ja koko iho tuoksuivat erehdyttävästi intialaiselta ruualta vielä aamullakin.