Savuinen pulled pork

Kesähelteet veivät mennessään, ja blogi on ollut hiirenhiljaa. Vaikka on ruokarintamallakin viime aikoina tapahtunut; kohokohtana tietenkin ihanan ihana Ravintolapäivä muutama viikko takaperin! Meidän oma pop-up brunssi oli sen verran menestyksekäs kokeilu, että vähän kaavailen jo uutta konseptia elokuun raflapäivää ajatellen… Kiitos vielä kanssaemännille ja kaikille vieraille!

Muutoin hellekelit ovat vieneet minut pois keittiöstä, ulos asunnosta, auringon alle.

Kun säät kylmenivät, minä puin housut jalkaan ja siirryin sisätiloihin. Sateinen helatorstai oli loistava tilaisuus kokeilla lihatiskiin ilmestynyttä kevyesti savustettua possun kassleria. Tämä savuinen pulled pork, tai nyhtöpossu, valmistuu itsekseen uunissa sillä aikaa kun puuhastelet jotakin ihan muuta.

SAVUINEN PULLED PORK

- n. 1 kilo kevyesti savustettua porsaan kassleria
- ripaus suolaa
- mustapippuria
- paprikajauhetta
- hiukan rakuunaa
- loraus soijakastiketta
- loraus oliiviöljyä
- 1 rkl ruokosokeria

Ota liha huoneenlämpöön n. 40 minuuttia ennen paistamista. Hiero öljy, soijakastike ja kaikki mausteet possun pintaan.

Paista esimerkiksi valurautapadassa 3-4 tuntia 125 asteessa. Itse käristin possuun rapsakan pinnan pitämällä uunin 220 asteessa n. 15 minuutin ajan. Laita tämän jälkeen lämpö pienelle, kansi päälle ja lähde pois tujottamasta uunin luukkua ja nuuhkimasta tuoksuja.

Pulled pork on valmista, kun se hajoaa repimällä kahdella haarukalla.

Kylkeen keitin muutaman uuden (KOTIMAISEN ! ) perunan, paistoin (taas..) kesäkurpitsaa ja maustoin bulgarianjogurtista kastikkeen.

Tosi hyvää!

Lihaa tietenkin olisi ollut tarjolla puolelle kerrostaloa, mutta onneksi tätä voi ihan hyvin pakastaa. Maistuu muuten burgerin tai ruisleivän välissä korianterin ja tuoreiden vihannesten kera aika herkulta.


Ainiin, olen tässä miettinyt miten ihmeessä jaksoin viime talven ankeudessa täällä uudessa, kylmässä kaupungissa aamuisin edes nousta sängystä. Nyt tajusin: vanha kaverinihan on kaiken aikaa istunut tuossa olkapäällä, ja se minut on aamuisin ylös riuhtaissut.

Hyvää (elämän)nälkää kaikille!

Erittäin yleelliset simpukat merimiehen tapaan

Pidin kahden kuukauden salitauon, koska kyllästyin koko hommaan. Tauko päättyi tänään kunnon ylipitkään överitreeniin ja sen jälkeiseen saunamaratoniin. Tämän kombinaation jälkeen raahasin eufoorisen kroppani kauppaan, ja ajattelin tiristää vielä lisää mielihyväfiiliksiä ilmoille yhdellä maailman parhaista ruuista: Moules Marinières.

Ensialkuun voisin valistaa kaikkia miten Moules Marinières eli Simpukat Merimiehen tapaan on paitsi ihanan "luxus" myös varsin huokea ruokalaji. Sinisimpukat naapurikaupassani maksoivat 6e/kilo - halvempaa kuin halvin jauheliha! Erikoisen yleellisen tästä tämänpäiväisistä simpukoista tekee se, että minulla ei ollut kotona muuta viiniä kuin kuohuviiniä - kaiken lisäksi 22 karaatin kultahipuilla varustettua sellaista.

MOULES MARININIÈRES 1:lle

500 g sinisimpukoita

2 dl kuivaa valkoviiniä (tai kuohuviiniä)

0,5 dl vettä

0,5 dl kermaa

2 pientä salottisipulia

1-2 valkosipulin kynttä

mustapippuria

persiljaa

runsas ruokalusikallinen voita

loraus oliiviöljyä

Tutki simpukkasi: laita ne kylmään veteen ja katso sulkeutuvatko ne. Koputtele avonaisia kuoria. Jos kuori ei sulkeudu, heitä simpukka pois. Jos käytät pakastettuja simpukoita, voit unohtaa tämän vaiheen.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi ja oliiviöljy paistokasarissa, kuullota sipulit kevyesti. Lisää viini, vesi ja kerma. Kiehauta ja keittele muutaman minuutin. Lisää kiinninäiset simpukat pataan. Kiehauta ja keitä 3-5 minuuttia. Nyt kaikkien kuorien tulisi aueta. Heitä yhä kiinniolevat simpukat pois.

Tarjoile simpukat belgialaisittain maalaisranskalaisten ja aiolin kera. Maalaisleipä on myös aika must herkullisen liemen kaveriksi. 

On ne hyviä! Simpukkaliemeen ei muuten kannata lisätä suolaa lainkaan. Simpukat kun elävät suolaisissa vesissä, ja niiden kuori on suolainen. Voit nuolaista, jos et usko. Kuorien suola ja suolainen voi riittävät. Lientä jos jää, säästä se! Sen voi käyttää vaikkapa johonkin ihanaan pastaa, keittoon tai risottoon seuraavana päivänä.

Kultahippukuohari sopii myös ruokajuomaksi. 

Nyt voisin ottaa mukavan asennon tässä soffalla, katsoa (jälleen kerran) jonkun kotoisan ruotsalaisen dekkarin ja nautiskella hiljalleen kipeytyvistä lihaksista.