lauantai 29. maaliskuuta 2014

Porsasta, rakuunaa ja kevätpäivä

Minulle ruoka on aina ollut hyvin sosiaalinen kokemus. Sitä se varmasti tulee olemaan aina, mutta olen nyt oivaltanut, että ruuasta saa iloa yksinkin. 

Edelleen, yksin kokkailu häviää yhdessä kokkailulle mennen tullen. Minulle on kuitenkin suuri oivallus, että siinä tosiaan on tällaisia aiemmin havaitsemattomia plussapuolia. Listasin keskeisimmät huomioni:

- Voit tehdä ihan mitä haluat...
- … Ihan milloin haluat
- Voit jättää keittiön siivoamatta niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa
- Voit valokuvata ruokiasi rauhassa 
- Voit lukea lehtiä ja kirjoja syödessäsi

Tänään ihan itseksini nautiskelin rakuunapossua ja Talouselämää. 

PORSASTA JA RAKUUNAA 1:lle

- n. 200-250 g porsasta (ulko- tai sisäfilettä)
- oliiviöljyä
- suolaa
- musta- ja valkopippuria
- runsaasti kuivattua tai tuoretta rakuunaa
- 2 dl ruokakermaa

Leikkaa porsaanfileestä sopivan kokoiset pihvit. Ulkofile kannattaa leikata aika ohkaiseksi, sisäfileen jättäisin korkeiksi noiseteiksi. Sivele pintaan vähän suolaa, mustapippuria, rakuunaa ja oliiviöljyä.

Paista pihvit kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa molemminpuolin. Lisää kerma ja mausta. Hauduta kypsäksi ja meheväksi pienellä lämmöllä n. 15 min. 



Rakuuna ja porsas on aina takuuvarma yhdistelmä. Kesäkurpitsa sopii myös porsaan kaveriksi kera siikli-perunoiden ja vesimelonin. Vaikuttaa siltä, että seuraavina viikkoina kesäkurpitsa sopii jokaisen kaveriksi! 

En viitsi hehkuttaa teille kevättä, mutta katsokaa nyt ulos: maailman pimein ja pisin talvi on loppu, aurinko lämmittää, sorsat uivat pulleina sulassa vedessä - ja eilen näin kolme hyttystä! Jippii!


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kesäkurpitsakausi on korkattu!

Hirveä takatalvi, kurjuus ja ankeus. Ahdistus. Väsymys.

Onneksi on ruoka.


LAMMASPIHVIT JA KESÄKURPITSAA

- 250 g lampaanjauhelihaa
- 1 pieni punasipuli
- 1 pullea valkosipulinkynsi
- n. 0,5 dl bulguria
- 1 kananmuna
- loraus vettä
- minttua
- timjamia
- suolaa
- pippuria
- ripaus jeeraa

Hienonna sipuli pieneksi silpuksi. Murskaa valkosipuli ja hienonna. Sekoita kaikki aineet jauhelihaan ja vaivaa taikinaa. Mausta.

Käytin bulgur-vehnää korppujauhojen sijaan pitämään taikinaa kasassa. Voit käyttää myös kuivattua hernettä samaiseen tarkoitukseen!

Muotoile taikinasta pieniä pihvejä ja paista molemmin puolin. Lado uunivuokaan ja paista kypsäksi 175 asteisessa uunissa n. 15 min.


Kesäkurpitsa on yksi ikiaikainen suosikkilisäkkeeni! Siivuta kurpitsa, itketä kitkerä neste ulos suolalla ja pyyhkäise siivut. Paista oliiviöljy-rypsiöljy-sekoituksessa n. 3 min per puoli. Mausta makusi mukaan. Itse käytin tänään mustapippuria, timjamia ja tujauksen jauhettua chiliä. 

Lisukkeena tuoretta leipää, salaattia, lauantaihesari ja lasillinen Masia. Ah!

Eilen muuten pyöräytin pikailtapalaa huonon ravintolakokemuksen kurjimukseen joutuneelle ystävälleni. Serrano-kinkku, tuore ciabatta, rucola ja tietenkin lasillinen (pullollinen) kuoharia parantavat aika monta asiaa, mukaanlukien kurjat raflafiilikset!




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ihana banoffee ja ihanat, kamalat ystävät

Elämä heitti minut Helsinkiin. Potkaisi persauksiin ja käski kerätä luunsa. C'est la vie, sanotaan, mutta koville se silti ottaa. Olen alkanut tuntea suurta samaistumista Sinkkuelämän Carrien määritelmään "kiharahiuksisesta tytöstä"; tytöstä, joka räiskyy, kipinöi ja jättää jäljen missä ikinä kulkeekaan. (Vrt. "Suorahiuksinen tyttö", joka on ihan jees, tavanomainen, helppo käsitellä.) Kiharahiuksiset valitettavasti saavat kiharaisuutensa takia helposti turpaansa, koska aika monelle kiharaisuus on liikaa.

Kutsuin vanhat kunnon leidit, lukioaikaiset ystäväni, uuden asuntoni sisäänajoihin, ja kehittelin koko viikon jotain riittävän kiharaista, mutta kuitenkin yksinkertaista, mutta tyylikästä, muttei liian hifistelyä, mutta mieleenpainuvaa menua. Päädyin viereiseen.

Muutama sananen alkuruuasta: Leipäjuusto - good! Viikunahillo - good! Alkuruokaa olisi vaikea kehnommankaan kokin pilata. Jos ei omista coctailpala-muotteja, mukavia rinkuloita leipäjuustosta saa vaikka snapsilasilla. Viikunahillokeko päälle ja avot!

Maxillin klassikkoannos päätyi pääruoaksi. Reseptin löydätte aikaisemmista raapustuksistani, täältä. Höystin alkuperäistä reseptiä siivutetuilla retiiseillä.

Tämä se vaan toimii! Avokado ja wasabikastike tekee salaatista mehevää, ja paistettu lohi annoksesta tosi ruokaisan. Tyytyväinen mutina täytti huoneen, ja kissakin uskalsi ryömiä vaatekomeron suojista katsomaan mitä tyyppejä tänne nyt on paukahtanut.


Tein leivän kaveriksi itse persiljavoita simppelillä ohjeella: voita, rypsiöljyä, persiljasilppua ja sitruunamehua. Kaikki sekaisin, anna jähmettyä yön yli jääkaapissa ja tarjoa levitteenä tai maustevoina. Paras tapa sekoittaa aineet on laittaa ne kestävään pakastepussiin ja puristella massa tasaiseksi!

Meidän illallinen päättyi ihanaan banoffeehen. Uusi tuttavuus itselle - aivan varmasti tuli jäädäkseen.

BANOFFEE PIE

POHJA
175 g Bastogne-keksejä
1/2 dl pekaanipähkinöitä
85 g voita

KINUSKI
75g voita
1 1/2 dl fariinisokeria
3,3 dl kuohukermaa
1/2 tl suolaa

PÄÄLLE
1rkl tomusokeria
1 dl pekaanipähkinöitä
2-3 banaania
2 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja pähkinät pieneksi muruksi. Sulata voi ja sekoita keksinmuruihin. Levitä muruset irtopohjavuuan tai piirakkavuuan pohjalle ja reunoille, ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Sulata voi ja fariinisokeri kattilassa. Kaada joukkoon kerma ja keitä 10-15 min kunnes kinuski sakenee. Mausta suolalla. Kaada kinuski keksipohjan päälle ja anna jäähtyä yön yli jääkaapissa.

Sekoita tomusokeri pähköihin. Paahda kuumalla pannulla, kunnes sokeri alkaa kristaloitua pähkinöiden pintaan. Voit paahtaa pähkinät vaikka tarjoilua edeltävänä päivänä.

Leikkaa banaanit ohuiksi siivuiksi, ja asettele kinuskin päälle. Vatkaa kerma, mausta sokerilla ja lusikoi koko komeuden päälle. Vielä paahdetut pähkinät, ja sinulla on valmista banoffeeta.

Ihanat kinuskiöverit!
















Kaikki tunnistavat itsestään sellaisia aikoja, jolloin viikko- ja kuukausitolkulla surkeiden ajatusten varjo on varjostanut kaikkea, iloistakin, tekemistä. Silloin vain odottaa sitä päivää, jolloin pystyy edes pienenpienen hetken tuntemaan taas ihan vilpitöntä onnea. Tänään aamuviideltä, kun te neljä olitte juuri nukahtaneet, minä muistin millaista onni olikaan. Kiitos.