Bourgogne viinissä ja padassa

Bourgogne (tai suomalaisittain Burgundi) sijaitsee Keski-Ranskassa ja on ympäri pallon tunnettu mehevistä viineistään. Viini on lähtökohta myös alueen nimikkoruokalajille, burgundilaiselle lihapadalle.

BURGUNDIN PATA 2:lle

- 400 g naudan paistia (esim. ulko- tai kulmapaistia)

- 1 rkl öljyä

- 1 rkl voita

- 8-10 kpl tuoreita herkkusieniä 

- ison miehen kourallinen salottisipuleita

- 2-3 valkosipulin kynttä

- 1 tlk (70 g) tomaattipyrettä 

- 4 dl ranskalaista punaviiniä

- 1 dl vettä

- 2 laakerinlehteä

- suolaa

- mustapippuria

- reipas tujaus tuoretta tai kuivattua timjamia

Leikkaa paisti suurehkoiksi paloiksi. Älä nyt ihmeessä silppua sitä liian pieneksi! Tämä on yksi monista lempiaiheistani; en ymmärrä miksi kaupoissa valmiina kuutioina myytävä palapaisti on niin onnettoman pieninä paloina..

Ruskista lihat kahdessa erässä. Jos laitat liikaa lihaa kerrallaan pannuun, pannu kylmenee ja liha päästää kaiken nesteensä ulos. Ja sitähän me emme halua! Kahdessa osassa siis. Käytä ensimmäiseen osaan puolet öljystä ja puolet voista. Ruskista kuumalla pannulla, mausta samalla suolalla, pippurilla ja timjamilla ja lisää pataan. Toista sama toiselle erälle. 

Lisää pannuun pikkuisen öljyä ja pyöräytä puolikkaat salotit, puolikkaat valkosipulin kynnet ja herkkusienet (puolikkaina nämäkin) pannulla. Lisää pikkuisen samoja mausteita ja vippaa pataan nesteineen päivineen. 

Mikäli käytät valurautapataa, voit tässä kohtaa siirtää padan kuumalle levylle. Lisää tomaattipyre, vesi, laakerinlehdet ja viini. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. 

Laita pata 160 asteiseen uuniin. Seuraava osuus on se vaikea: malta mielesi ja hauduta 2-3 tuntia.

Tarjoile riisin tai perunamuusin kera. 

Nauti kylmänä syys- taikka talvi-iltana rakkaassa seurassa. Polttele kynttilöitä ja odota kesää. 

P.s. Burgundin pata on aika helppo pataruoka. Jos et kuitenkaan jaksa tohottaa senkään vertaa, kokeile meidän eilistä kalkkunapaistia! Paisti on nimeltään Sangen Maukas Kalkkunafile ja löytyy sieltä maitokaupan lihahyllyltä. Vinkki! Käytä paistomittaria. Paistin etiketissä on (surkea!) paisto-ohje, jota noudattamalla saat takuuvarmasti kuivaa kalkkunaa. 

Koitetaan kaikki sinnitellä kellojen kääntämisestä huolimatta. Tässä kohtaa mielestäni aina se "kiva, keltainen ja kirpeä syyssää" korvaantuu "perus-iljettävällä, mustaakin mustemmalla marraskuulla". Allekirjoittaneella ei ole mitään patenttiratkaisua syysmasikseen, mutta koitetaan nyt vaikka nautiskella enemmän, pingottaa vähemmän, pitää kropat liikkeessä, nähdä rakkaita tyyppejä (tässä kohtaa suosittelen sisätiloja, sillä ulkona ei fyysisesti NÄE omaa nenänpäätään edemmäs..) ja tietenkin herkutella. 

Poliittisesti valveutunutta vaali-iltaa kaikille kansalaisille. 

Kaikille fisua pöytään!

Julistan seuraavaa: kaikille enemmän kalaa lautaselle!

Terveystätien mukaan kalaa tulisi syödä viikottain, jopa 2-3 kertaa viikossa. Jos terveysvaikutukset (D-vitamiini, vähäkalorisuus, hyvät rasvat, jnejnediipadaapa...) eivät oikein nappaa, niin suosittelen lämpimästi ajatustavan muutosta. Syö kalaa ihan vaan siitä ilosta, että se yksinkertaisesti on hyvää!

Varovaisesti ehdottaisin kaikkia hienohelmoja myös opettelemaan kalan käsittelyn alkeet. Mikäli osaat suomustaa kalaa, poistaa fisusta ruodot, fileoida kalan ja poistaa filestä nahan, olet kotikeittiön kuningas. Kun pärjäät kalan kanssa tappelussa, jää lompakkoosi kaiken lisäksi pennosia muuhunkin. Valmiiksi siivottu file on nimittäin melko lailla tyyriimpää kuin ronskimpi kala.

Meillä oli tänään lautasella Sisä-Saimaan muikkuja. Lisukkeena uunissa paahdettua (edellispäiväistä) perunamuusia ja vihersalaattia. Muikut paistettiin voissa, vaikka omasta mielestäni öljyssä paistetut ovat ihan yhtä herkullisia.

PAISTETUT MUIKUT 2:lle hengelle

- 400 g perattuja muikkuja (puolisen kiloa perkaamattomia)
- ruisjauhoa
- suolaa

Paistamiseen
- voita tai öljyä

Tarjoillessa
- sitruunaa voi puristaa fisujen päälle; tuo mukavasti raikkautta

Poista peratuista fileistä selkäruodot käsin. Suolaa fileet. Pyöräytä fileet ruisjauhossa. Paista molemminpuolin voissa/öljyssä kunnes fileet ovat kullanruskeita.

Vinkki! Koska fileet eivät valmistu kaikki kerrallaan, siirrä paistetut fileet uunissa lämmitetylle lautaselle. Laita vielä mikrokupu päälle, niin pysyvät melko lailla kauan lämpinä. Tätähän voi sitten soveltaa myös lettujen paistamiseen ynnä muuhun.

Näin suurisuisille tyypeille kävi taas perinteiset: yhtään valokuvaa muikuista ja lisukkeista lautasella ei maltettu ottaa!!

Mutta että kokkailkaahan kalaa! Ja edellispäiväisen perunamuusin jatkojalostuksesta tuli tosi hyvä mieli.

Vihreää muusia valkoisella Arabialla

Avokadopastaa - mitäs muutakaan. Perushipsterinä sitä oli kokeiltava. Mikä on trendikästä, on pakko olla hyvää. Näinhän sen täytyy mennä! En viitsi enää yrittää olevani trendien yläpuolella - omistanhan jo useammat pillifarkut, iPadin ja parkatakin. Ennen en niistä pitänyt, mutta kas, kun niitä tarpeeksi näki muilla, huomasin järkähtämättömän mieleni järkähtäneen.

Jos nyt jotenkin kuitenkin puolustelisin itseäni, ennen avokadopastan maailmanvalloitusta etsiskelin jotain helppoa, maistuvaa ja kevyttä kasvisruokaa arkeen. Avokadopasta on ennen kaikkea idioottihelppoa ja nopeaa. Pasta kiehuu 8 minuuttia; avokadopastan valmistukseen kuluu ehkä yhteensä 15-20 min.

Lisäksi, avokadopasta antaa minulle lisää syitä viettää aikaa ruokakauppojen vihannesosastoilla. Minä nimittäin RAKASTAN vihannesosastoja!! Toiset eivät pysty viikottaisilla kauppareissuillaan ohittamaan herkkuhyllyjä; minä en tahdo päästä marketissa munakoiso-, kurpitsa- ja papaijahyllyjä pidemmälle. Vihannekset ja hedelmät - avokadot mukaan lukien - ovat niin kauniita! Makoilevat siellä laareissaan, kaikki ihanat koisot... Mmmm...

Anyway, tsekkaattehan ohjeen alkuperäiseltä kirjottajaltaan: http://chicling.blogspot.fi/2012/10/avokadopasta-original-recipe.html. Meidän tämän päivän muunnelmassa lime oli korvattu sitruunalla.

Ei tästä turhaan kohista! Näitä kiireinen Suomi kaipaa. Reseptejä, jotka ovat oikeasti helppoja, mutta joissa ei tingitä laadukkaista raaka-aineista. Saatampa käydä kirjakaupassa kurkkimassa mitä muuta Safkaa!-kokkikirja sisältää.

Tässä kehussa erityistä on se, että minä en yleensä lämpene kovin monelle valmiille reseptille ihan sellaisenaan. Niitä pitää mielestäni yleensä vähän muokata omaan suuhun sopivaksi. (Tämä liittyy nyt siis vakaaseen harhakäsitykseeni omasta erinomaisuudestani ja paremmuudestani...) Tässä on nyt kuitenkin sellainen resepti, että eipä paljon tuunausta kaipaa! Kokeile, vaikka et muutoin edes perustaisi avokadosta taikka kasvispöperöistä!

Googlaamalla "avokadopasta" löydätte melkolailla kuvamateriaalia valmiista annoksista. Jotakuinkin kaikissa toistuvat elementit "pasta", "jokin vihreä muusi" ja "valkoinen pastalautanen". Tässäpä nyt sitä erilaisuutta sitten kuvavalinnalla!

Lopuksi vielä, koska julkinen nootti on paras nootti, odottelen yhä valokuvia viikonlopun sushi-illasta!! Kuka ikinä tästä itsensä tunnistaakaan...

Ps. Kissalla taitaa olla tiistaimasis...

Miksi kukaan ei nykyisin leivo leipää...?

Miksi kukaan ei nykyisin leivo leipää...? Siis leipäleipää, ei aina sämpylöitä. Tätä mietin viimeisenä ajatuksena ennen nukahtamistani eilen illalla. Ajatus jäi muhimaan, ja tänään päätin tarttua jauhopussiin.

Tänään oli varsin tyypillinen maanantai: aikainen herätys ja väsynyt ihminen siirsi kroppansa töihin. Mieli jäi lämpimään peiton alle uneksimaan lempeistä kesätuulista, suolaisesta rantaelämästä ja muista ihanuuksista, jotka ovat tällä hetkellä  ulottumattomissani. Työpäivän jälkeen pääsin nautiskelemaan aidoimmasta Suomen Syksystä: pyöräilyä tihkusateessa ylämäkeen. Kirjaimellisesti rillit huurussa - näitä silmälasipäiden elämän kohokohtia.

Päästyäni kotiin ainut asia, joka jaksoi kiinnostaa oli leipominen. Ei sillä, etteikö things-to-do-listani olisi jo hälyyttävän pitkä. Tänään oli kuitenkin sellainen fiilis, että enkö nyt saisi vain tehdä sitä, mitä mieleni halajaa. Istahdin hetkeksi pohtimaan tätä, ja sosiaalisen median syvyyksistä löysin tämän: http://elamapelissa.duodecim.fi/ep3/.

Tein testin, ja pällistelin hetken tuloksia ihmeissäni. Mielestäni elän varsin terveellistä elämää: ruokavalioni sisältää paljon vihanneksia, hedelmiä, kuituja ja kalaa, liikun melko paljon ja sosiaalinen elämäni on juuri sellaista, kuin haluankin sen olevan. Testin mukaan elinikääni (!!) kuitenkin laskee jatkuva stressi ja tapani kokea arjen epäonnistumiset niin raskaasti. Tuli vähän ilkeä fiilis selkäpiihin...

Testi sinetöi päätöksen: tänäiltana teen jotain itselleni mieluista. Tästä päästään takaisin alkuun - ja leipään:

SIENIFOCACCIA

- 3,5 dl vettä
- 3/4 pss kuivahiivaa
- 1 tl suolaa
- 1 rkl sokeria
- Provencen yrttejä
- 150 g suppilovahveroita
- kurpitsansiemeniä
- n. 8 dl sämpylä- tai vehnäjauhoja
- 1-2 rkl öljyä tai voita

Päälle:

- Kananmunan valkuainen
- 1 rkl vettä
- basilikaa
- ruohosipulia

Paista sienet pienessä öljytilkassa. Lisää pannulle siemenet ja kuullota. Jäähdytä.

Valmista taikina. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (42 astetta, jos käytät kuivahiivaa). Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja. Sekoita veteen hiiva-jauhoseos, suola, sokeri, yrtit ja jäähtynyt sieni-siemenseos. Alusta taikinaan loput jauhot. Jätä taikina löysähköksi. Lisää lopuksi öljy/voi, ja irroita taikina kulhon reunoilta.

Ripottele päälle vähän jauhoja, ja kohota lämpimässä paikassa n. 45 min.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille. Taputtele taikinasta kiekko (halkaisija 20-25 cm). Kohota liinan alla. Ripottele basilika ja ruohosipuli kohonneen leivän päälle. Voitele valkuaisen ja veden seoksella.

Paista n. 45 min. Laske puolessa välissä uunin lämpö 160 asteeseen.

Tiedä häntä, pidensikö leivän leipominen elinikää. Hyvältä se ainakin maistui! Filosofointi sikseen, olen siinä aika huono.

 Summa summarum, kaikkia maanantaipäiviä ei tarvitse käyttää hampaiden kiristelyyn - ainahan voit käyttää siihen maanantain sijaan TIISTAIN!

Oikein stressaavaa ja ikävää viikkoa kaikille!