Savuinen pulled pork

Kesähelteet veivät mennessään, ja blogi on ollut hiirenhiljaa. Vaikka on ruokarintamallakin viime aikoina tapahtunut; kohokohtana tietenkin ihanan ihana Ravintolapäivä muutama viikko takaperin! Meidän oma pop-up brunssi oli sen verran menestyksekäs kokeilu, että vähän kaavailen jo uutta konseptia elokuun raflapäivää ajatellen… Kiitos vielä kanssaemännille ja kaikille vieraille!

Muutoin hellekelit ovat vieneet minut pois keittiöstä, ulos asunnosta, auringon alle.

Kun säät kylmenivät, minä puin housut jalkaan ja siirryin sisätiloihin. Sateinen helatorstai oli loistava tilaisuus kokeilla lihatiskiin ilmestynyttä kevyesti savustettua possun kassleria. Tämä savuinen pulled pork, tai nyhtöpossu, valmistuu itsekseen uunissa sillä aikaa kun puuhastelet jotakin ihan muuta.

SAVUINEN PULLED PORK

- n. 1 kilo kevyesti savustettua porsaan kassleria
- ripaus suolaa
- mustapippuria
- paprikajauhetta
- hiukan rakuunaa
- loraus soijakastiketta
- loraus oliiviöljyä
- 1 rkl ruokosokeria

Ota liha huoneenlämpöön n. 40 minuuttia ennen paistamista. Hiero öljy, soijakastike ja kaikki mausteet possun pintaan.

Paista esimerkiksi valurautapadassa 3-4 tuntia 125 asteessa. Itse käristin possuun rapsakan pinnan pitämällä uunin 220 asteessa n. 15 minuutin ajan. Laita tämän jälkeen lämpö pienelle, kansi päälle ja lähde pois tujottamasta uunin luukkua ja nuuhkimasta tuoksuja.

Pulled pork on valmista, kun se hajoaa repimällä kahdella haarukalla.

Kylkeen keitin muutaman uuden (KOTIMAISEN ! ) perunan, paistoin (taas..) kesäkurpitsaa ja maustoin bulgarianjogurtista kastikkeen.

Tosi hyvää!

Lihaa tietenkin olisi ollut tarjolla puolelle kerrostaloa, mutta onneksi tätä voi ihan hyvin pakastaa. Maistuu muuten burgerin tai ruisleivän välissä korianterin ja tuoreiden vihannesten kera aika herkulta.


Ainiin, olen tässä miettinyt miten ihmeessä jaksoin viime talven ankeudessa täällä uudessa, kylmässä kaupungissa aamuisin edes nousta sängystä. Nyt tajusin: vanha kaverinihan on kaiken aikaa istunut tuossa olkapäällä, ja se minut on aamuisin ylös riuhtaissut.

Hyvää (elämän)nälkää kaikille!

Erittäin yleelliset simpukat merimiehen tapaan

Pidin kahden kuukauden salitauon, koska kyllästyin koko hommaan. Tauko päättyi tänään kunnon ylipitkään överitreeniin ja sen jälkeiseen saunamaratoniin. Tämän kombinaation jälkeen raahasin eufoorisen kroppani kauppaan, ja ajattelin tiristää vielä lisää mielihyväfiiliksiä ilmoille yhdellä maailman parhaista ruuista: Moules Marinières.

Ensialkuun voisin valistaa kaikkia miten Moules Marinières eli Simpukat Merimiehen tapaan on paitsi ihanan "luxus" myös varsin huokea ruokalaji. Sinisimpukat naapurikaupassani maksoivat 6e/kilo - halvempaa kuin halvin jauheliha! Erikoisen yleellisen tästä tämänpäiväisistä simpukoista tekee se, että minulla ei ollut kotona muuta viiniä kuin kuohuviiniä - kaiken lisäksi 22 karaatin kultahipuilla varustettua sellaista.

MOULES MARININIÈRES 1:lle

500 g sinisimpukoita

2 dl kuivaa valkoviiniä (tai kuohuviiniä)

0,5 dl vettä

0,5 dl kermaa

2 pientä salottisipulia

1-2 valkosipulin kynttä

mustapippuria

persiljaa

runsas ruokalusikallinen voita

loraus oliiviöljyä

Tutki simpukkasi: laita ne kylmään veteen ja katso sulkeutuvatko ne. Koputtele avonaisia kuoria. Jos kuori ei sulkeudu, heitä simpukka pois. Jos käytät pakastettuja simpukoita, voit unohtaa tämän vaiheen.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi ja oliiviöljy paistokasarissa, kuullota sipulit kevyesti. Lisää viini, vesi ja kerma. Kiehauta ja keittele muutaman minuutin. Lisää kiinninäiset simpukat pataan. Kiehauta ja keitä 3-5 minuuttia. Nyt kaikkien kuorien tulisi aueta. Heitä yhä kiinniolevat simpukat pois.

Tarjoile simpukat belgialaisittain maalaisranskalaisten ja aiolin kera. Maalaisleipä on myös aika must herkullisen liemen kaveriksi. 

On ne hyviä! Simpukkaliemeen ei muuten kannata lisätä suolaa lainkaan. Simpukat kun elävät suolaisissa vesissä, ja niiden kuori on suolainen. Voit nuolaista, jos et usko. Kuorien suola ja suolainen voi riittävät. Lientä jos jää, säästä se! Sen voi käyttää vaikkapa johonkin ihanaan pastaa, keittoon tai risottoon seuraavana päivänä.

Kultahippukuohari sopii myös ruokajuomaksi. 

Nyt voisin ottaa mukavan asennon tässä soffalla, katsoa (jälleen kerran) jonkun kotoisan ruotsalaisen dekkarin ja nautiskella hiljalleen kipeytyvistä lihaksista. 

Kanaa kahdella tavalla

Rakas kotikyläni hyppäsi silmilleni täällä pääkaupungissa. Lähikauppani hyllyille oli nimittäin ilmestynyt ovelan näköisen ketun kuvalla varustettuja Naapurin Maalaiskanan broilerituotteita. Naapurin Maalaiskana on lietolaisen Huttulan Kukon tilan brändi vapaammin kasvaneille, iloisille linnuille.

Minulla on joku outo rakkaus suuriin lintuihin (kanat, sorsat, hanhet, pöllöt - can it get any cuter!), joten olin helppo uhri Huttulan markkinointimiehelle. Maalaiskanasta jalostui kana-pinaattipastaa sekä yrtti-valkosipuli-maustettua broilerinpaistia kera riisin ja rucolan.

KANA-PINAATTIPASTA

300 g Naapurin Maalaiskanan broilerinfilesuikaleita
nyrkillinen tuoretta pinaattia
1 salottisipuli
2 dl ruokakermaa
suolaa
musta- ja valkopippuria
ripaus paprikajauhetta
ripaus chiliä
oliiviöljyä
spagettia tai tagliatellea

Pasta-annoksen päälle: raastettua parmesania.

Ensituntuma broilerinsuikaleihin: kunnon kokoisia, meheviä paloja. Mausta kana haluamallasi tavalla.

Freesaa salottisipuli oliiviöljyssä paistokasarissa, lisää kana. Paista kypsäksi. Lisää pinaatti, ripauttele pippuria sekaan ja haistele hyviä tuoksuja. Lisää kerma. Hauduttele kymmenisen minuuttia.

Keitä pasta (kunnolla suolatussa vedessä). Jätä hiukan rapsakaksi ja lisää pastakastikkeen joukkoon. Anna pastan vetäytyä muutama minuutti, ja tarjoile se heti. Parmesania päälle, niinkuin aina.

YRTTI-VALKOSIPULI MAUSTETTU BROILERINPAISTI

Naapurin Maalaiskanan paistit

Marinadi:

- oliiviöljyä

- loraus punaviiniä

- basilikaa

- timjamia

- 1 pullea valkosipulinkynsi

- 1 tl hunajaa

- suolaa

- mustapippuria

Siivoa broilerinpaisteista vähän nahkaa pois, ja sivele ne kevyesti öljyllä.

Silppua yrtit, hienonna valkosipuli ja sekoita kaikki marinadin aineet. Kaada paistien päälle. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin. (Jos et malta odottaa, laita vaan uuniin samantien..)

Paista 175 asteisessa uunissa tunnin verran.

Tarjoile esimerkiksi kurkumalla värjätyn riisin ja rucolan kera!

Ps. Minulla on vähän nuha, enkä oikein maista mitään. Jos paisteissa on siis jotain vikaa, kerro toki minullekin. Lähinnä oletan, että tämä oli hyvää… 

En juuri harrasta tällaisia mainospuheita, mutta tämä oli nyt lähellä sydäntä. Tykkään ideologiasta, tykkään mausta. Toivon onnea ja menestystä - itse ainakin tiedän mitä haen muuten niin tympäännyttävältä broilerihyllyltä.

Mustaa saaristolaisleipää

Leivoin terapialeipää. Mitä isompi terapian tarve, sitä isompi leipätaikina. Ai miksikö terapiaa? Tajusin, että olen vähän huijannut itseäni viime aikoina. Alkanut uskoa omaan pajunköyteen.

Koitan kuitenkin olla suopea itselleni, sillä tarpeeksi suurissa myllerryksissä suurinkin realisti joutuu vähän kaunistelemaan totuuksia itselleen. Muutoin pieni, hutera ihminen olisi varmaan jo tuupertunut. Ja erään tuttuni muksun sanoin: "Asiat voisivat aina olla huonommin, sä voisit olla vaikka kuollut."

SAARISTOLAISLEIPÄ

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
1 rkl suolaa
9-10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. (On muuten loistavaa terapiaa uittaa kättä lämpimässä, haisevassa piimässä.)

Murenna joukkoon hiiva, sekoita mukaan siirappi, leseet, maltaat, suola ja ruisjauho. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Älä vaivaa taikinaa, vaan jätä se löysänä kuplimaan lämpimään paikkaan. Anna kohota 1,5 tuntia.

Voitele kaksi kahden litran vuokaa. Minulla ei ollut niin suuria vuokia, joten leipiä on kolme. Tämä on oikeasti aika suuri taikina.

Paista 170 asteisessa uunissa 2 tuntia.  Valele leivät pari kertaa siirappivedellä paistamisen aikana.

Kumoa valmiit leivät ritilälle tai pyyhkeen päälle jäähtymään. Saaristolaisleipä on parhaimmillaan parin päivän päästä, kun leivän rakenne vähän kiinteytyy. Säilytä leipiä jääkaapissa.

Todennäköisesti päiväsi on jo illassa, kun leivät valmistuvat. Voi mennä nukkumaan ja toivoa parempaa huomista. Ja ihan ilman sarkasmia, aidosti ja oikeasti toivon koko sydämestäni, että parempia huomisia olisi tuloillaan.

Keskimääräistä parempi Pasta Bolognese

Tänään oli sellainen möhnömannien perus-maanantai: selkä särkee, aivot jumittaa, hirveä riita tietokoneen kanssa. Kotimatkalla tunnin jumitus ihan tyhjästä ilmestyneessä ruuhkassa sai minut vakuuttuneeksi siitä, että aamulla ei todella olisi kannattanut herätä.

Kaikissa lapsiperheissä syödään Pasta Bolognesea arkisin, ja koska minäkin koen olevan vähän kuin lapsiperhe ilman lapsia, laitoin kastikkeen tulille. Väitän, että teen keskimääräistä parempaa Pasta Bolognesea. (Ken kutsuu tätä tympiintyneesti makaroniksi ja jauhelihakastikkeesti, jää sitten ilman…)

PASTAKASTIKE 1:lle

- 200 g naudan paistijauhelihaa
- 100 g tuoreita herkkusieniä
- 1 salottisipuli
- 1 valkosipulin kynsi
- kunnon loraus oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
- tujaus chilijauhetta tai pieni tuore chili silputtuna
- satunnaisia yrttejä
- 300 g tomaattimurskaa
- 0,5 dl vettä

- spagettia

Tarjoiluun:
- parmesan-raastetta

Suikaloi sipuli ja hienonna valkosipuli. Freesaile oliiviöljyssä paistokasarissa. Lisää herkkusienet puolikkaina. Lisää jauheliha, mausta, ja paista kypsäksi.

Älä säästele yrteissä ja mausteissa. Lisää tomaattimurska ja vesi, maistele. Lisää vielä pieni loraus oliiviöljyä. Keittele kymmenisen minuuttia (vähintään).

Spagettia et tietenkään keitä liian kypsäksi, ja muistat keitinveden tärkeimmän (ja ainoan) ainesosan: suolan. Kaiva vielä jääkaapin perältä kuivahtanut parmesanin palasesi ja raasta komea keko pasta-annoksesi päälle.

Mutustele maanantaipastaa roskalehden tai keskinkertaisen tositv-shown saattelemana. Jos puhelin soi, älä vastaa. Jos haluat oikein autentisen tunnelman, keitä jälkiruuaksi laihaa maanantaikahvia. Usko täysillä, että tiistai on parempi päivä, ja kaikista tärkeintä: naura hiukan itsellesi. Tässä kohtaa fiiliksesi on todennäköisesti jo ihan mukiinmenevä.

Porsasta, rakuunaa ja kevätpäivä

Minulle ruoka on aina ollut hyvin sosiaalinen kokemus. Sitä se varmasti tulee olemaan aina, mutta olen nyt oivaltanut, että ruuasta saa iloa yksinkin. 

Edelleen, yksin kokkailu häviää yhdessä kokkailulle mennen tullen. Minulle on kuitenkin suuri oivallus, että siinä tosiaan on tällaisia aiemmin havaitsemattomia plussapuolia. Listasin keskeisimmät huomioni:

- Voit tehdä ihan mitä haluat...

- … Ihan milloin haluat

- Voit jättää keittiön siivoamatta niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa

- Voit valokuvata ruokiasi rauhassa 

- Voit lukea lehtiä ja kirjoja syödessäsi

Tänään ihan itseksini nautiskelin rakuunapossua ja Talouselämää. 

PORSASTA JA RAKUUNAA 1:lle

- n. 200-250 g porsasta (ulko- tai sisäfilettä)

- oliiviöljyä

- suolaa

- musta- ja valkopippuria

- runsaasti kuivattua tai tuoretta rakuunaa

- 2 dl ruokakermaa

Leikkaa porsaanfileestä sopivan kokoiset pihvit. Ulkofile kannattaa leikata aika ohkaiseksi, sisäfileen jättäisin korkeiksi noiseteiksi. Sivele pintaan vähän suolaa, mustapippuria, rakuunaa ja oliiviöljyä.

Paista pihvit kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa molemminpuolin. Lisää kerma ja mausta. Hauduta kypsäksi ja meheväksi pienellä lämmöllä n. 15 min. 

Rakuuna ja porsas on aina takuuvarma yhdistelmä. Kesäkurpitsa sopii myös porsaan kaveriksi kera siikli-perunoiden ja vesimelonin. Vaikuttaa siltä, että seuraavina viikkoina kesäkurpitsa sopii jokaisen kaveriksi! 

En viitsi hehkuttaa teille kevättä, mutta katsokaa nyt ulos: maailman pimein ja pisin talvi on loppu, aurinko lämmittää, sorsat uivat pulleina sulassa vedessä - ja eilen näin kolme hyttystä! Jippii!

Kesäkurpitsakausi on korkattu!

Hirveä takatalvi, kurjuus ja ankeus. Ahdistus. Väsymys.

Onneksi on ruoka.

LAMMASPIHVIT JA KESÄKURPITSAA

- 250 g lampaanjauhelihaa
- 1 pieni punasipuli
- 1 pullea valkosipulinkynsi
- n. 0,5 dl bulguria
- 1 kananmuna
- loraus vettä
- minttua
- timjamia
- suolaa
- pippuria
- ripaus jeeraa

Hienonna sipuli pieneksi silpuksi. Murskaa valkosipuli ja hienonna. Sekoita kaikki aineet jauhelihaan ja vaivaa taikinaa. Mausta.

Käytin bulgur-vehnää korppujauhojen sijaan pitämään taikinaa kasassa. Voit käyttää myös kuivattua hernettä samaiseen tarkoitukseen!

Muotoile taikinasta pieniä pihvejä ja paista molemmin puolin. Lado uunivuokaan ja paista kypsäksi 175 asteisessa uunissa n. 15 min.

Kesäkurpitsa on yksi ikiaikainen suosikkilisäkkeeni! Siivuta kurpitsa, itketä kitkerä neste ulos suolalla ja pyyhkäise siivut. Paista oliiviöljy-rypsiöljy-sekoituksessa n. 3 min per puoli. Mausta makusi mukaan. Itse käytin tänään mustapippuria, timjamia ja tujauksen jauhettua chiliä. 

Lisukkeena tuoretta leipää, salaattia, lauantaihesari ja lasillinen Masia. Ah!

Eilen muuten pyöräytin pikailtapalaa huonon ravintolakokemuksen kurjimukseen joutuneelle ystävälleni. Serrano-kinkku, tuore ciabatta, rucola ja tietenkin lasillinen (pullollinen) kuoharia parantavat aika monta asiaa, mukaanlukien kurjat raflafiilikset!